Tänään on suomalaisen journalismin kannalta odotettu, mutta jälleen varsin synkkä päivä. Kaikki tänään julkaistu verotietoihin liittyvä uutisointi ei ole huonoa, mutta harva juttu täyttää hyvän journalismin määritelmiä. Kansallinen kateuspäivä ei johdu suomalaisen moraalin vaan journalismin rappiosta. Suomalainen lukee mitä meille julkaistaan.
Aluksi yllätän lukijat - ehkä suututtamallakin osan. Minusta kaikkien verotietojen pitää olla julkisia. Julkisuus ja avoimuus tarjoaa hyvälle journalismille mahdollisuuden osoittaa lukijoille suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan oikeudenmukaisuuden. Lisäksi avoimuus tarjoaa meille jokaiselle kurkistuksen siihen, että Suomessa rehellisellä työllä voi rikastua.
Pidän avoimuudesta, sillä se on parasta ennaltaehkäisevää työtä, mitä minkä tahansa asian puolesta voi tehdä. Erityisesti verojärjestelmää on pohjolassa suojeltava avoimuudella ja toisaalta avoimuuden tuloksista tiedottamalla. Verotietojen julkisuus paljastaa meille käytännössä kaiken liike-elämän ja julkisen vallan rahansiirroista.
Jos verotiedot eivät olisi julkisia, voisi valtionyhtiöistä vuosittain siirtää tuhansia euroja hallituspalkkioina puolue- ja järjestöeliitille, jopa ilman näiden varsinaista osallistumista hallituksen kokouksiin. Nyt tiedot ovat julkisia ja tälläisen toiminnan voisi paljastaa koska vain. Jos haistat kirjoituksessa sarkasmia, olet oikeassa. Näin toimitaan jo, mutta siitä ei meille kerrota.
Mitä avoimet verotiedot meille kertovat? Vuosittain julkaistavat verokalenterit näyttävät kyseisen verovuoden tulokarttuman ja siitä maksetun veron osuuden. Henkilökohtaisten verotietojen avoimuus tarjoaa meille avaimet siis samaan arviointiin kuin yritysten, lakisääteisesti julkiset, taloustiedot. Karrikoiden voisin väittää, että yritysten verotiedot eivät kiinnosta ketään, mutta niiden omistajien tulot ja verot kiinnostavat meitä kaikkia. Entä mitä tämä kertoo meistä?
Voisin väittää olevani muiden yläpuolella ja paasata siitä, ettei henkilökohtaiset verotiedot minua kiinnostaisi. Turha valehdella, tietysti kiinnostaa. Valitettavasti en, kansalliseksi kateuspäiväksi nimetyn julkaisupäivän, avoimuusorgioista saa mitään viihdettä kummempaa. Tänään ei julkaistu yhtäkään uutista verotiedoista.
Itse asiassa tämän päivän uutiset ovat jo julkaisuhetkellä vanhentuneita. Suurin osa vuoden 2014 äyrikuninkaista on julkaissut tulonsa jo itse tai edustamansa organisaation toimesta. Väittämä siitä, että päivän uutisointi on huonoa, ja sen lisäksi vielä harhaanjohtavaa, ansaitsee tulla tarkemmin avatuksi.
- Ensimmäinen esimerkkihenkilö on Pasi. Pasi on hyvin toimeentuleva johtaja, asiantuntija tai virkamies. Osaamisensa tai työtehtävänsä johdosta Pasi on myös hallitusammattilainen. Hänellä on kuukausipalkka edustamastaan organisaatiosta sekä lukuisten hallitusjäsenyyksien tuomat palkkiot. Tänään hän on ”äyri-Pasi”, mies joka nauttii ökypalkkaa ja siksi häntä on kadehdittava.
Järjestelmä, jonka kautta Pasi vaurastuu, on täysin avoin. Yritysten ja järjestöjen hallituspalkkiot ovat avoimia, koska Pasi on töissä virkamiehenä valtionhallinnossa, töissä järjestössä tai pörssiyrityksessä, myös hänen kuukausi- tai vuosipalkkansa ovat julkisia.
Koska tänään verotiedot julkaistiin Pasin tuloista, tyydytään kertomaan könttäsummana hänen edellisen verovuoden ansio- ja pääomatulot. Pasi tietää, että tulot ovat isot. Pasin puhelin on kiinni tänään. Silti kuka tahansa journalisti voisi kaivaa internetistä Pasin ”hirmu tulojen” taustat.
- Toinen esimerkkihenkilö on Jaana. Jaana perusti yrityksen 80-luvulla ja onnistui uutteruudellaan hankkiutumaan velattomaksi työllistäjäksi ennen 90-luvun laman loppua. Jaanan yritys kasvoi ja henkilöstömäärä sen mukaisesti.
Taloudellisesti liikevaihto, siis lain mukaisesti julkinen tieto, kertoi liiketoiminnan laajentumisesta. Lisäksi Jaana on tunnollisesti vuosittain ilmoittanut yrityksen liikevoiton joka verovuonna kaupparekisteriin, mistä se on tilattavissa edullisesti. Jaanan oma palkka on kehittynyt yrityksen tuottavuuden ja tehdyn työn mukaisesti. Vuosina jolloin Jaanan yritys tuotti tappiota, hän kenties alensi palkkaansa pitääkseen yrityksen toiminnassa. Koskaan Jaana ei nostanut työstään yli 50 000 euron vuosipalkkaa. Sen sijaan Jaana jakoi yritystoiminnan kehittyessä firman voittoa henkilöstölleen parempina palkkoina ja kehittäessään työolosuhteita.
Viime vuonna Jaana täytti 62 vuotta. Yritykselle ei löytynyt jatkajaa ja kansainvälinen yritys osti Jaanalta viime vuodet tuottamattomana pyörineen liiketoiminnan. Kauppahinnassa oli kymmenen numeroa. Koska tänään verotiedot julkaistiin, Jaanan tuloista tyydytään kertomaan könttäsummana hänen edellisen verovuoden ansio- ja pääomatulot. Jaana tietää että tulot ovat isot. Jaanan puhelin on kiinni tänään. Silti kuka tahansa journalisti voisi kaivaa internetistä Jaanan ”hirmu tulojen” taustat.
Ei ole uutinen, että Antti Herlin tienasi myös verovuonna 2014 paljon rahaa. Sekään ei ole uutinen, että Pasi ja Jaana tienasivat viime verovuonna pienen omaisuuden. Se olisi uutinen miten ansiot on saatu aikaiseksi. Sitä kertomusta me emme kuitenkaan koskaan saa lukea.
Koska verotiedot ovat vuosittain julkisia asiakirjoja, ne ansaitsevat tulla luetuksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki mikä on julkista, pitää julkaista. Verotiedot ja niiden avoimuus mahdollistaa journalisteille ja kaikille kansalaisille avoimen ja lähes loputtoman tietokannan, joka ansaitsee tulla tulkituksi kokonaisuutena.
Yhden verovuoden ansiot eivät kerro meille itseasiassa yhtään mitään yhtään mistään. Useamman vuoden verotiedot yhdessä taas kertovat meille tuhansia tuhkimotarinoita, paljastavat rakenteellista korruptiota, veronkiertoa ja omistusjärjestelyitä. Hah, ketä ne nyt muka kiinnostaa?
Onko sinusta oikeudenmukaista, tai asiallista julkaista lista jossa Jaana on sijalla 12 ja Pasi sijalla 24. Pasin ja Jaanan erona on, ettei Jaana ole koskaan ennen listalle mahtunut. Pasi siellä on keikkinut jo vuosikausia edeten ylemmäs pala palalta. Silloin ennen Jaana kantoi valtavaa taloudellista ja henkintä painetta. Teki ympäripyöreää päivää ja otti siinä ajassa tyhmiltä tuntuneita riskejä. Tänään Jaana ja Pasi ovat tasa-arvoisia, samalla listalla ja nauttivat samasta huomiosta. Huomenna emme muista heistä kumpaakaan.
Kansalliseksi kateuspäiväksi nimetty marraskuun ensimmäinen maanantai paljastaa meille niin paljon, että se luo jokaiselle avoimuuden turvallisuuden tunteen. Se herättää ansaitsematonta kateutta, se aiheuttaa katkeruutta ja kiusaamista. Tehokkaimmin avoimuusähky kuitenkin peittää kaiken hämärän. Kaiken sen, mikä ansaitsisi tulla esiin nostetuksi.