Sielu on nykyisin esillä finlandiapalkinnostakin päätettäessä. Sielunmessusta puhutaan soteratkaisun yhteydessäkin. Sielun syvyydestä tai syövereistä puhutaan jopa Sibeliuksen yhteydessä. Jopa höyryveturilla väitetään olevan sielu. Mitä sielunhoito onkaan – tai esimerkiksi sielun pelastuminen! Kyllä ikivanha sielun määrittelykysymys on edelleen ajankohtainen vaikka se on piilossa erilaisten tietosanakirjojen/wikipedioiden sivuilla muka ratkaistuna. Sehän liittyy politiikkaan, eläinten suojeluun tai vaikka elämän suuriin kysymyksiin. Jotenkin on syntynyt esimerkiksi sellaista logiikkaharhaista politiikkaa, että sielulla ja tieteellä ei ole mitään yhteistä tai mielestä kyllä voi tieteessä puhua mutta ei sielusta.
Jumalaa ei kukaan ole pystynyt määrittelemään mutta sielua sentään voi. Seuraavassa on nykytietämykseen perustuva ehdotus:
Sielu on sielu silloin, kun siinä on seuraavat neljä pääkohtaa:
Tajuisuus-tunnetietoisuus alue: Olio tietää, milloin tuntuu hyvältä tai pahalta.
Pääsytietoisuuden alue: Voi kerätä ja käsitellä havaintoja sekä tehdä niistä päätelmiä niin, että pääsee johonkin tulokseen.
Itsetietoisuuden alue: Tietää olevansa erillinen, ainutlaatuinen, nimetty, kastettu, hyväksytty, hylätty tai elämänsä tarkoituksesta tietävä yksilö.
Tietoisuus-tietoisuudesta alue: Voi ymmärtää olevansa väärässä tai oikeassa, varmalla tai epävarmalla tiellä päättelytoiminnassaan ja kiinnostunut tai kiinnostumaton jostain.
Edellä olevien pääkohtien tarkennuksia tarvitaan aina tilanteeseen liittyen. Olennaista on, että ne sopivat kyseisiin luokkiin helposti ja moiset tarkennukset vaivaavat ihmiskuntaa. Jopa seuraava ääri-ilmiö on mukana: Kun et käyttäydy niin kuin minun sieluni sanoo, niin tapan sinut tai vaikka itseni.
Kun sitten käsitellään vaikka problematiikkaa nimeltä sielullinen vai ruumiillinen, niin sielukäsitteen kohdalle sijoitetaan erilaisia synonyymiyritelmiä, joissa hämäräksi jää, mitä todella tarkoitetaan. Tällaistahan se on: Sielun määritelmää edelleen kaivataan, vaikka sen torjuminen olemattomaksi ei onnistu.
Jopa seuraavassa ajatusrakennelmassa sielun määrittelyyn keskittyminen voi tuoda tärkeää uutta: Mitä eroja on politikoinnilla ja uskonnon julistamisella? Ihminen voi yrittää olla uskonnoton mutta silloin hän julistaa jotain poliittista aatetta. Minkälainen olisikaan sitten politiikaton ihminen, sellainenko, jonka uskonnon mukaan hän ei usko politiikkaan, koska siinä on aina miljoonia vivahteita ilman totuuden häivää? Sielun määrittelyn kautta tullaan vaikka seuraavaan: Merkittävä agnostikkouskonto on Suomessakin nostamassa päätään. Sen ensimmäinen käsky kuuluu: ” Kun kohtaat vaikean tie-totuus-elämä-kysymyksen, niin älä kiinnostu siitä, olkoon mitä on”. Silti ihmisen elämässä on kolme pakkoa: On kerättävä havaintoja, on käsiteltävä niitä ja joskus kuoltava.
Saapa nähdä, tuleeko kommentteja ja minkälaisilta sieluilta.