Juha Sipilä, Alexander Stubb ja Timo Soini todistavat sen, minkä liikkeenjohdon konsultit ovat tienneet jo pitkään. Julkisuudessa puhutaan paljon hyvästä johtajuudesta, mutta se ei silti ole aina ratkaisevaa menestykselle.
SSS ryhmä on tehnyt puolen vuoden aikana niin monta johtamisvirhettä, että vastaava pörssiyrityksen johtoryhmä olisi jo vapautettu tehtävistään. Poliitikkona tai omistaja-yrittäjänä vastaava riski on pieni. Toki tiedän tapauksia, joissa perustajayrittäjä on joutunut jättämään paikkansa, kun taloon on tullut muitakin omistajia ja perustajan käytös on muuttunut kestämättömäksi.
Julkisuudessa on myös keskusteltu siitä, että tätähän äänestäjät äänestivät ja siksi olisi turha valittaa. Itse asiassa minun näkemykseni mukaan tällaista johtajuutta äänestäjät eivät tahtoneet. Mutta kun politiikan takuuta ei ole, ei väärältä tuntuvaa suuntaa saada ulkopuolelta käännettyä alle neljässä vuodessa. Äänestäjän on vain katsottava voimattomana sivusta tapahtumia, joita hän ei toivonut.
Ne suurimmat virheet
Sipilän keskeisimmät virheet ovat tässä: huono strategia, huono asioiden valmistelu, lipsuminen päätöksissä ja hajoita-rakenna asenne. Alexander Stubbin pahin virhe on heikko asioiden valmistelu ja Timo Soini puolestaan on koko ajan valmis käyttämään tilanteita omaksi hyväkseen.
Hyvä johtaminen on jonkinlainen legenda. Määrittelemme sen aina uudelleen ja keskustelussa usein uskotellaan, että menestys on hyvän johtamisen seurausta. Applen Steve Jobsia on yleisesti pidetty hankalana johtajana, mutta hän sai asioita aikaiseksi. Omistajana hänellä oli myös poikkeukselinen valta. Matti Alahuhtaa on jo monta vuotta pidetty erinomaisena johtajana. Hänen aikanaan Kone on noussut entistä paremmaksi. Mutta Koneenkin nykymenestyksestä osa on rakennettu jo 1970 luvun päätösten kautta.
Palkkajohtajan ja yrittäjän johtamisen arviointi ei ole koskaan tasaveroista. Yrittäjä voi tehdä asioita, jotka palkkajohtajalle ovat mahdottomia. Yksitysyrittäjä voi toimia vaikka diktaattorina. Diktaattorina toimiminen saattaa myös tuoda tuloksia. Salaisuus on siinä, että tiukassa paikassa yrittäjä kykenee ajattelemaan riittävän yksinkertaisesti pelastaakseen yhtiön ja samalla hän voi toimia kylmästi ympäristönsä suhteen. Hän voi vaikkapa kokonaan karsia pois kaikki ulkopuoliset palvelut. Hänen ei edes tarvitse olla kiinnostunut siitä, mitä muille tapahtuu.
Yritysjohtaminen ja politiikka
Juha Sipilä on nyt todistanut, että yksityisyrittäjän johtamisella ei automaattisesti voida johtaa politiikkaa. Taloudellinen menestys ei ole mikään mittari yrittäjän johtamistaidoista. Se ei ole aina mittari yrittäjän muistakaan taidoista, sillä sattumallakin on joskus iso rooli. Silti meidän ei kannata närkästyä menestysyrittäjille. On jokaisen oma valinta asettua alttiiksi menestykselle. Se on Loton pelaamisen toinen muoto. Ja yrittäjänä voi aina kehittää osaamispääomaa. Eikä sitä voi kiistää, että yrittäjissä on kaikesta huolimatta paljon erinomaisia johtajia.
Ihmisten johtamiskykyjen arviointi on haasteelista työtä. Siksi sitä varten on niin paljon ammattilaisia. Ja vaikka ammattilaisetkin laitettaisiin arvioimaan, jäljelle jää vielä paljon epävarmuustekijöitä, sattumia ja yllätyksiä, jotka muuttavat tilanteen. Esimerkiksi tämän vuoden pakolaisvyöry oli joiltakin osin yllätyksellinen, vaikkakin sekin olisi ollut ennustettavissa käyttämällä parhaita analyytikkkoja.
Poliitikoksi sopivuuden mittari ei siis ole se, onko omistajana toimiva johtaja saanut yrityksensä lentoon vai ei. Politiikka vaatii kykyjä ottaa mukaan joukot, huomioida muitakin kuin oma tontti ja visioita tulevaisuudesta. Valitettavasti Sipilän toiminta näyttää nyt siltä, että "Kepu pettää aina" -lauseelle on katetta. Hänet valittiin, koska oletettiin hänen olevan hyvä johtaja, koska hän teki miljoonia omalla yrityksellään. Kovassa paikassa hän on joko käyttänyt vääriä neuvonatajia (mitä pidän erittäin todennäköisenä) tai sitten hän on joutunut paikkaan, johon hänellä ei ole ollut valmiuksia. Hänet myytiin meille ajattelevana, politiikan ulkopuolisena sovun rakentajana. Puolen vuoden aikana hän on saanut suututettua suunnilleen kaikki ja kaiken lisäksi kaikki merkittävimmät ulostulot ovat olleet haparoivia.
Entä ne kaksi muuta?
Avostelen Sipilää, mutta halituksessa on kaksi muutakin merkittävää päättäjää ja sen lisäksi maailmantapahtumat. Maamme tilanne on hankala ja Euroopassa on myös kriisi. Se tekee hyvien päätösten tekemisen hankalaksi hyvällekin johtajalle. Lisäksi Sipilän johtoryhmän kaksi muuta avainhenkilöä Stubb ja Soini ovat myös vastuussa tapahtumista. Stubb on esimerkiksi tullut ulos väitteillä vaikkapa asiantuntijavalmistelusta, jota ei kaiketikaan ole tehty. Soini on selvästikin ottanut irtopisteitä aina sieltä, mistä niitä on saatavissa. Tällaisen kaksikon kanssa pääministerillä ei varmasti ole pelkästään auvoista.
En sano Sipilää surkeaksi ihmiseksi, enkä Suomen huonoimmaksi johtajaksikaan. Sipilä vaikuttaa vilpittömältä ja luultavasti pohjimmiltaan onkin sitä. Mutta Kepulainen politiikka yhdistettynä yrittäjämäiseen terrierijohtamiseen on pahalta näyttävä yhdistelmä. Uhkailemalla saatu sote päätös, jossa ei tuotu asiantuntijatodisteita 18 alueen järkevyydestä 12 aluetta vastaan, jättää pahan lommon. Se vaikuttaa enemmän muutaman tunnetun keskustavaikuttajan tyyliltä, kuin yritysjohtajan tavalta hoitaa asioita. Onko siis niin, että todellinen valmistelu, suuntaviivat ja päätöksetkin tehdään itse asiassa muualla kuin pääministerin huoneessa. Pääministeri on vain valittu sopivaksi henkilöksi hoitamaan todellisen hallituksen (eli Keskustan) asioita?