On se hienoa, kuinka paljon SOTE-lain valinnanvapauskirjaus on viime päivinä kerännyt kehuja. Kehut tuntuvat tosi kummalliselta, koska ennen päätöstä oli hirmuinen vyörytys siitä, kuinka pahasta valinnanvapaus on. Uudistuksen jälkeen esimerkiksi Hesarissa oli pääkirjoitus otsikolla ”jospa markkinamalli ei olisikaan kirous”.
Artikkelissa viitattiin SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Lindmanin lainaukseen ”markkinakirouksesta”. Antin mukaan ”kylmää markkinamallia” korostaa yksityisen terveyspalveluyhtiön Pihlajalinnan lähes kahdeksan prosentin kurssinousu Helsingin pörssissä heti SOTE-uudistuksen tiedotustilaisuuden jälkeen. Antin mielestä SOTE-uudistus on kädenojennus lähinnä veroparatiiseille.
Kun katsotaan politiikan sloganeiden taakse, voisiko kurssinousun syynä kuitenkin olla se, että kyseinen yritys on hoitanut hommansa hyvin? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos selvitti jälkikäteen, mitä tapahtui Mänttä-Vilppulalle, kun se lähti yhteistyöhön Pihlajalinnan kanssa. Vuosina 2012-13 sosiaali- ja terveystoimen menot alenivat kunnassa kahdeksan prosenttia. Vertailukunnissa kulut kasvoivat viisi prosenttia. Kunta säästi yli kaksi miljoonaa euroa.
SOTE-uudistus on jo nyt avannut ikkunoita uusille ajatuksille. Helsingin terveysasemien ylilääkärin Risto Mäkisen mukaan terveyskeskustoiminta tarvitsee ”räjäytyksen”, koska vastaanottoihin perustuva järjestelmä on ”keskiajalta”. Potilaiden huolia voidaan kuulla ensimmäisessä vaiheessa vaikka puhelimessa ja tehdä diagnoosi uuden tietotekniikan (esim. kuvapuhelimien) avulla. Tarvittaessa lääkäri voi sitten tulla kotikäynnille. Tuntien terveyskeskusjonotus voidaan välttää.
Toivon, että nyt nostetaan kaikki vanhat ja uudet ideat naftaliinista – uusi aika on koittanut. Pari vuotta sitten olin auttamassa esimerkiksi Laastari lähiklinikkaa kasvamaan Suomessa. Idea oli mielestäni upea, koska apteekkien lähelle oli tulossa yhden sairaanhoitajan asema, jossa tehtiin ”flunssaisten” potilaiden esitarkastus. Tarvittaessa diagnoosi tarkistettiin lääkärin kanssa kuvapuhelimessa. Julkisen sektorin ”rautakankiasenne” esti kuitenkin uuden idean leviämisen Suomeen.
Hyvä kun lopultakin on tajuttu, että julkisrahoitteisia palveluita ei voi enää pelastaa kääntämällä rahahanaa isommalle. Ratkaisu löytyy uudista ideoista ja toimintavoista. Tulokset jo kokeilluista toimintatavoista kuvaavat sitä, että jotain on tehty oikein. Tästä on yhtenä esimerkkinä Pihlajalinnan ja Mänttä-Vilppulan yhteistyö. Useimmiten kyse ei ole rakettitieteestä tai palveluista pihtaamisesta, vaan oivalluksesta, johtamisesta, organisoinnista, selkeästi asetetuista tavoitteista ja niiden tarkasta seuraamisesta.
