Yhdelle sotamiehelle ei ollut kuuloa annettu. Sotamies ei koskaan mennyt istualtaan alemmaksi. Kerran kun venäläinen paahtoi kohti suon reunaan ja marjavarvikossa Iuodit vinkuivat kuIn hiiret pesää polkisivat, toinen sotamies pyysi sotilasta menemään alas. Hän vastasi, etteivät Iuodit häneen satu. Sotilas kävi läpi sodan, eikä häneen sattunut kertaakaan.
Oli miehiä, jotka sanoivat aamulla herätessään, että tämä on viimeinen aamu, hyvästelkää minut. Monet eivät kestäneet, vaan juoksivat vihollista kohti ja vaahto kuohui suusta, kun he huusivat äitejään apuun?
Aukealla suolla kolme venäläistä tuli vankia sieppaamaan yhtenä sateisena sunnuntai-aamuna. Suomalaiset tulittivat, Ja yksi venäläinen kuoli ja kaksi haavoittui rahkamättäälle. He olivat vain muutaman kymmenen metrin päästä suomalaisten asemista. Sitten ykskaks yksi venaläisistä nousi ylös, veti manttelin korviinsa ja lähti kävelemään omiensa luo. Suomalaiset ampuivat konepistoolilla ja pikakiväärillä perään minkä kerkesivät, mutta mies vain käveIi, niin kuin se ei olisi tiennyt mitään ammunnasta. Luutnantti sanoi: "TuIi seis, nyt taidetaan olla korkeamman voimien kanssa tekemisissä.”
Tämä on toisinto suomalaisten sotilaiden käymästä keskustelusta Raatteen tiellä ja Raatteenjärvellä 1939-1944.
Pyydän anteeksi kaikilta venäläisiltä ja varsinkin ukrainalaisilta sotilailta sen ajan sodan melskeessä tapahtuneista kauheista rikoksista tämän kertomuksen luettunani. Tämä välttämätön täytyi tapahtua. Kaikki tapettiin. Vankeja ei jätetty.
Lähde: http://issuu.com/tarinakartasto/docs/korpimuseo_wildwood_tales/214?e=9596681/5260294
Ylä-Kainuun tarinakartasto on saanut hankkeeseensa rahoitusta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaa ja Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen rahoitustukea vuosina 2009-2013. Kartastoa käytetään nykyisin aarretarinoiden kertomiseen kartalla ensimmäisinä maailmassa?