Helsingin Pasilaan rakennetaan parhaillaan Suomen suurinta kauppakeskusta. Saman tyyppisiä keskittymiä nousee pääkaupunkiseudulle muitakin. Pasilan keskuksen monttu on noin 20 metriä syvä. Kun se on valmis, sinne mahtuisi kolme eduskuntataloa. Koko rakennelman on määrä olla valmis ennen joulua 2017.
Mihin ja kuka tai ketkä tarvitsevat Helsinkiin ja sen lähiseudulle noin suuria tavaroiden ja palveluiden jakelukeskuksia? Vaikka koko Uudenmaan väkiluku onkin kasvussa, ei kasvu millään kata kaikkea kysyntää, mitä kaupan suurkeskittymät tarvitsevat eli alueen ostovoima kasvaa vain vähän, eikä lainkaan samaan samaa vauhtia kuin kulutustarjonnan uudet pyhätöt lisääntyvät.
En ole asiantuntija, vaan moisen rakentamisen ääneen ihmettelijä. Jos pääkaupunkiseudulle rakennettaisiin samalla innolla laadukkaita asuintaloja, poistuisi asuntopula kerralla, eikä alueelle syntyisi keskittymiä, jotka vinouttavat koko kaupunkirakennetta. Kun kulutuskysyntä siirtyy entistä enemmän suuriin keskittymiin, on se kaikki pois Helsingin ja sen lähiseutujen pieniltä ihmisläheisiltä kauppayksiköiltä.
Suuruuden hulluudessaan kauppa ja tarkasti ottaen ne henkilöt, jotka suuria kauppakeskittymiä puuhaavat, ovat ihastuneet seiniin. Samaan aikaan kasvavin kaupan alue on nettikauppa. Se ei tarvitse suuria myymäläpinta-aloja vaan kehittyneempää logistiikkaa ja pakettien käsittelykeskuksia. Tavara kulkee entistä nopeammin valmistajalta suoraan kuluttajalle.
Jokin ihmeellinen jälkijättöisyys ohjaa nykyistä kaupparakentamista. Samaa, joskin paljon pienemmässä mitassa ilmeni aikoinaan metsäkoulujen rakentamisbuumissa. Se ajoittui aikaan jolloin metsäkoneet tekivät tuloaan, mutta metsureita oli edelleen noin 20 000. Alle kymmenessä vuodessa metsureiden määrä väheni alle viiden tuhannen ja useimmat koulut ajautuivat kohta valmistuttuaan tyhjän päälle.
Niitä yritettiin muuntaa metsäkonekouluiksi ja maaseutuopistoiksi. Niihin hankittiin oppilaita Venäjältä ja jopa Afrikasta, mutta seiniä oli yksinkertaisesti liikaa. Nyt esimerkiksi Saarijärven metsäkoulun tilat toimivat pakolaiskeskuksena. Välillä ne olivat pitkään tyhjillään. Siitä minulla ei ole tietoa, miten muille liioille kouluille on käynyt. Muuhun käyttöön ne soveltuvat huonosti, kun ne on yleensä rakennettu etäälle asutuksesta.
Kaupalla on nyt edessään sama sopeutuminen nykyaikaan. Itse en ole lainkaan ihastunut suurkeskuksiin. Esimerkkinä pari kokemusta suurmyymälässä käynnistä. Menin kerran ja samalla viimeisen Kannelmäen markettiin. Pikkumyymälä se on nykyisiin suunnitelmiin verrattuna. Silti siellä sai kävellä noin 200 metriä, että sai ostettua leipää, voita ja maitoa. Ne olisi sijoitettu erilleen sen vuoksi, että ihmiset tekisivät heräteostoja matkan varrelta.
Jokseenkin sama tunne tuli, kun kävin Tuurin kyläkaupassa. Tavaraa on, eikä kovin hintavaakaan, mutta tarvitsemaansa saa hakea kohtuuttoman kauan, eikä palvelua juuri ole. Vain rahastus kassalla toimii, eikä sekään ilman jonoja. Kun tilaan netistä vaikkapa kalaverkkoja, ei tarvitse kuljeskella pitikin käytäviä ja jonottaa maksamista.
Kai niitäkin ihmisiä on, jotka haluavat harhailla suurmyymälöiden käytävillä, hypistellä tavaroita niitä kuitenkaan ostamatta ja nauttia kahvit niiden hälyisissä kuppiloissa ja vielä reiluun hintaan. Ihanteeni on ihmisen kokoinen ympäristö ja vaivaton ostaminen. En mene kauppaan sitä varten, että jos jotain löytyisi. Se jotain on tavaraa, jota en tarvitse.