Viime aikoina on eri puolilta tullut huolestuttavia viestejä esille koskien oppilaitosten, etenkin yläasteiden toimintaa. Miten laajaa toiminta on, ei ole tietoa, mutta joillakin paikkakunnilla, joille on perustettu VOK, koulujen opetusohjelmaan ovat tulleet uudet tilaisuudet. Niissä ohjataan kosketuksiin ja yhteisiin aktiviteetteihin vielä herkässä kehitysvaiheessa olevia alaikäisiä nuoria ja huomattavasti vanhempia pakolaisia. Pääasiassa miehiä, joiden lähtömaassa lapsimorsiamet ovat yleisesti hyväksytty ja jossa silmiin katsominen, yksin liikkuminen ja kevyt vaatetus tulkitaan herkästi kutsuksi seksuaaliseen kanssakäymiseen.
Siis samaan aikaan koululaitoksen puolelta annetaan nuorille ohjeistusta, että edellä mainittuja käytösmalleja ja tilanteita tulisi välttää, mutta toisaalta yhteiseen ajanviettoon ohjataan kuuluen osana opetusohjelmaa. Tämä muodostaa nuorelle ristiriidan, kuinka tulisi käyttäytyä saamatta rasistin leimaa ja mihin vetää rajat näissä tilanteissa suojellakseen koskemattomuuttaan. Tähän yhteiskunta ei tarjoa vastausta ja epävarma nuori on omillaan. Eikö tämä ole huolestuttava yhtälö etenkin nuorten tyttöjen osalta? Myös vanhempien on ratkaistava kuinka suhtautua näihin tilaisuuksiin. Voiko niistä kieltäytyä seurauksitta?
Monet nuoret osaavat pitää varansa, mutta näin ei aina ole ja juuri nämä koulujen järjestämät tilaisuudet tarjoavat mahdollisuuden pistää silmälle haavoittuvimmat ja helpoimmin houkuteltavat nuoret ja mahdollistavat päänavauksen myöhempää kanssakäymistä silmällä pitäen.
Mikäli kanssakäyminen jatkuu virallisen ohjelman ulkopuolella ja johtaakin hyväksikäyttöön tai raiskaukseen, uhrin on erittäin vaikea olla tuntematta syyllisyyttä, etenkin ympäristön painottaessa uhrin omaa osuutta. Mediassa kerrottiin Kempeleen uhrin ja epäillyn "tunteneen toisensa" ja "liikkuneen samassa seurueessa", jolla vihjattiin uhrin omasta osallisuudesta asiaan lieventänä tekijänä. Se jätettiin kertomatta, että tälläiset "tutustumiset" ja "seurueet" olivat osa koulun opetusohjelmaa.
Näitä nuoria ohjaavilla on korkea vastuu pitää huoli näistä vielä herkässä kehitysvaiheessa olevista nuorista, joiden oma identiteetti, itsetunto ja seksuaalisuus ovat vasta rakentumassa. Heidän tehtävänään on tarjota turvallinen ympäristö kasvaa omille jaloilleen ja teidän vanhempien vastuu on ottaa tälläinen vaaratekijöille altistaminen rohkeasti puheeksi lastenne ja koulun kanssa. Kyse on teidän lapsistanne.
Näistä tilaisuuksista on keskusteltu aivan liian vähän julkisuudessa ja opetushallituksenkin tarjoama malli maahanmuuttokeskusteluun on: "Nostetaan esille positiivisiä esimerkkejä ja kertomuksia, kaikki negatiiviset kertomukset ohitetaan ilman huomiota." Mielestäni vastuuton lähtökohta suhtautumisessa lasten turvallisuuteen ja psyykkiseen kehitykseen.
Politiikan huipulta väistynyt Jutta Urpilainen, ammatiltaan opettaja hänkin, emännöi hiljattain maahanmuuttoa puoltavaa kiivassanaista tilaisuutta, jossa erään "asiantuntijan" perusteluissa vapaasti lainaten "Suomen väestö on liian ikääntynyttä ja geeniperimä huonoa, joten Suomeen on saatava uutta verta."
Maksetaanko tälläisiä unelmia lastemme viattomuudella?