Suomalaisessa politiikassa eletään näköalattomuuden aikaa. Toivottomuuden myyminen kansalle on koettu tärkeämmäksi kuin se, että näkisimme tässä kansassa voimavaran. Meistä on tullut taakka.
Tämän kansan päälle on lyöty vahva rasistin ja vihan leima. Täysin armottomasti ja syyttä. Nämä joilla on ovia ja taloja tarjota muukalaisille paistattelevat päivänvalossa niin kauan kuin taalareita ja manttaaleja piisaa. Heille maailma on toinen kuin arjen eläjälle tässä maassa. Arjen eläjän pilkkaaminen, halveksiminen on suorastaan velvollisuus voidakseen peittää avuttomuutensa tosiasioiden edessä.
Eihän tähän ylivieskalaiseen itsestäänselvyyteen ole mitään lisättävää taikka poisotettavaa.
Se mikä hämmästyttää, että poliitikot eivät tunnista tätä asian ydintä. Kukaan ei puhu huonosta ja epäonnistuneesta talouspolitiikasta. Puhutaan syyllistäen, kuinka teille kurjille on jouduttu rakentamaan palvelua velkarahalla, eläkkeenne ja palkkanne ovat liian korkeat, että tämä on ahdingossa. Korjausliikkeenä tarjotaan lisää kurjuutta ja köyhyyttä lisäävää ja syventävää elämää meille suomalaisille.
Poliitikot tämän yhteiskuntarakenteen ovat rakentaneet, luoneet virkamiesarmeijan ja kirjoittaneet sitoviin sopimuksiin nimiä suntaan jos toiseen. Oletteko ikinä ajatelleet, että näiden allekirjoitusten takaa näkyy suomalaisen kansan näköinen ihminen. Se tämän suuruudenhulluuden maksaa, eivätkä ne jotka tänne kansainvaelluksen tavoin tulevat. Ette te saa paitaanne pestyä valkoiseksi kun sen pohjaväri on sysimusta. Jos ihminen ei näy euron takaa on hankkeenne täysin turhia.
Meillä on yli miljoona köyhää, tilastokeskuksen työttömien määrä 220.000 mutta todellinen luku lienee lähes 400.000 työtöntä taikka vailla opiskelupaikkaa, asunnottomia noin 10.000 mutta todellisuus lienee yli 15.000, ihmiset eivät suoriudu, eivätkä voi suoriutua taloudellisesta arjestaan. Eläkeläiset, eivätkä pienipalkkaiset työssäkäyvätkään kykene ostamaan lääkkeitään, huolehtimaan terveydestään, laittamaan lämpöjä päälle vaan kyyhöttövät takan ympärillä kylmässä taikka täysin ilman sähköä, lämmitystä jnejne. Uskokaa jo, tämä eriarvoistava, leipäjonojen Suomi johtaa yhteiskuntarauhan järkkymiseen, eikä sen syyn nimi ole rasismi, vaan suorastaan nälkäkuoleman ja toivottomuuden pelko.
Missä se puhe näille ihmisille on. En kuule sitä mistään.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Ylivieskan rasismista: "Hyvin ikävää ja tuomittavaa"
Yksi vetoomuksen allekirjoittaneista afrikkalaisista on Ylivieskan kokoomuksen jäsen.
Suomalaiset ovat aina selvinneet ja hoitaneet asiansa hyvin. Meille pikkuleijonien menestys jääkiekeossa on tärkeää, toinentoisistaan huolehtiminen ja kannustaminen on tärkeää. Avuttomuuden ja syyllisyyden taakan kantamiseen meitä ei ole kasvatettu. Tämän maan hyvinvointi ja menestys on rakennettu kristillisen ja isänmaallisen vahvan arvopohjan perustalle. Sanotaan, että aika on muuttunut - niinpä tietenkin on muuttunut mutta menestysreseptin arvot eivät.
Olemme luopumuksen tiellä. Olemme ajamassa hyvinvointiyhteiskuntaa alas ja poistamassa kristillistä perinnettä ja tapakulttuuria tästä maasta. Toinen toisistaan huolehtiminen ei ole muotia vaan toiselta poisottaminen ja alistaminen.
Kirkko keskustelee omasta tarpeellisuudestaan taikka tarpeettomuudestaan. Papit käyvät kouluissa pitämässä sosiaalieettisiä toivomuspuheitaan. Olemme muukalaisia omassa maassamme tässäkin suhteessa.
Valta on perkeleellinen väline väärissä käsissä. Arvottomuuden valta toivottomuuden maailmassa on selkärangattoman suomalaisuuden ydintä tänä päivänä.
Kuka pitäisi ensimmäisen puheen suomalaisille, antaisi arvon isänmaalle ja ihmiselle. Polttopullon heittäjän sisimässä kiehuu. Ei se ole rasisimia vaan manaamanne toivottoman hätähuuto jostakin.
Suomen henkinen lama on paljon syvempi kuin ikinä aineellinen. Oikeudenmukaisuuden ajatus on kadonnut ja tilalle tuotu syyllistämisen kaikkivoipa aate.
Niin kauan kuin toivoa on Herra meitä auttakoon.
tuomo