Helsingin sanomien tämän aamun (4.1.-16) uutisen mukaan Sveitsissä puuhataan kansanäänestystä järjestelmästä, jossa rahaa saisi luoda vain keskuspankki. Jos kansan enemmistö hyväksyy ajatuksen, liikepankit eivät enää saisi laskea liikkeelle rahaa enemmän kuin niillä on yleisön talletuksia tai omia varoja. Tavoite on ylevä. Pankkijärjestelmän ei saa velkaannuttaa ihmisiä ja yrityksiä liikaa, vaan luoda vakautta.
Onkohan tuollaista järjestelmää koskaan ollutkaan muuta kuin teoriassa. Kaikki raha on jonkun velkaa, on ollut aina ja on oleva myös tulevaisuudessa. Arvioiden mukaan Sveitsin liikkeellä olevasta rahasta 90 % on liikepankkien luomaa, tosiasiassa velkaa, joka on yhtä kuin maksusitoumuksia. Sitoumuksille ei välttämättä löydy reaalista katetta. Ainoa todellinen kate on luottamus siihen, että velkaa ottaneet selviävät sitoumuksistaan.
Mistähän tuokin 90 prosentin osuus on laskettu. Ilmeisesti taustalla on kuvitelma siitä, että se osuus rahasta, jota liikepankit eivät suoraan luo, on jotenkin puhtaampaa, kun se on keskuspankin hallinnassa. Olkoot, mutta aivan samalla tavalla keskuspankkikin rahaa luo. Sen asiakkaina vain ovat pankit ja muut rahalaitokset eivät yksityiset yritykset ja henkilöt.
Velka käyttäytyy samalla tavalla oli sen ottanut mikä taho tahansa. Lainoittaja vaatii aina takaisin maksettavaksi enemmän kuin on varsinaisen velkasumman ja siitä aiheutuvat kulut. Velalliset maksavat takaisin sekä lainapääoman että hoitokulut ja koron. Pankit elävät lainanannosta. Järjestelmä takaa pääoman jatkuvan kasvun. Edellytyksenä on, että lainoja myönnetään vain hankkeisiin, jotka tuottavat sijoituksen takaisin korkoineen.
Tuottamattomat sijoitukset johtavat lamaan. Tätä sveitsiläiset ovat nyt torjumassa, mutta miten moni on tietoinen siitä, millaista byrokratiaa ovat rakentamassa, kun vapaa lainoitus eli rahan luonti pankkien yksikkötasolla kielletään. Pahimmillaan Sveitsi ajautuu luottolamaan, elleivät kansalaiset onnistu saamaan tarvitsemiaan lainoja ulkomailta tai ulkomaisten pankkien Sveitsin konttoreista.
Kansanäänestys kaikkineen on sudenkuoppa. Parhaillaan Paavo Väyrynen puuhaa kansanäänestystä Suomen eurojäsenyydestä. Ero eurosta tarjoaa helpon tien nykyahdingosta. Ei tarvita kuin oma valuutta ja sen devalvointi ja ongelmat ovat ohi. Voi Väyrynen utopiaansa uskoakin. Oma valuutta ei kuitenkaan korjaa Suomen talouselämän rakenteellisia ongelmia eli sitä, ettei nykyinen tuotantorakenne vastaa olemassa olevaan eikä myöskään syntymässä olevaan kysyntään.
Voidaan kansaa höynäyttää normaalissa parlamentarismissakin. Hyvä esimerkki tästä on Kokoomuksen vaalivoitto 2007, jolloin Jyrki Katainen tarjosi Sari Sairaanhoitajalle muhkeaa palkankorotusta ja läpi meni, jopa niin, että vaalituloksen seurauksena Suomessa tehtiin porvarien toimesta reippaasti ylimitoitettu työmarkkinaratkaisu.
Kun lama yllätti, sitä hoitamaan kansa valitsi keskustajohtoisen hallituksen. Jäätteenmäki aloitti, mutta joutui syrjään yllättäen ja pyytämättä saamisensa faxien vuoksi. Siitä alkoi Matti Vanhasen onneton hallituskausi. Ensi töikseen se tuhlasi edellisen hallituksen hankkiman pelivaran elvytyksen nimissä verohelpotuksina hyvätuloisille ja varakkaille. Siitä alkoi velkakierre, jota edelleen yritetään katkaista.
Hallituksen keinot pakkolakisuunnitelmineen kuitenkin vain pahentaisivat tilannetta, jos ne sellaisinaan voimaan tulevat. Toivottavasti järki voittaa ja tämän vuoden syksyllä saadaan aikaan tilannetta oikeasti parantava työmarkkinaratkaisu. Hyviä merkkejä on jo näkyvissä. Eläkevakuutusyhtiö Varma on tarjoutunut lainoittamaan perusinvestointeja ja Suomen pankki on lainaostoillaan kääntänyt Suomen ulkomaisen velkaantumisen laskuun. Oikea selviytymistie on olemassa. Hyvä kysymys kuuluu, miten maan hallitus saadaan sille vängättyä.
