Pikku-Mustan yliopiston filosofi keskusteli historioitsijan kanssa.
- Minä olen tässä pakolaistulvassa jäänyt kovasti miettimään islamin kulta-aikaa Lähi-idässä, hän sanoi.
- Mitä siitä? historioitsija kysyi.
- Tai oikeastaan enemmän sitä, että mitä täytyy tapahtua, että sivistynyt kulttuuri oikeasti tuhoutuu, filosofi täsmensi.
- Mielenkiintoinen kysymys, historioitsija sanoi. - Tšingis-kaaniahan siitä syytettiin, mutta ei vahvakaan sotilasmahti siihen yksin pysty. Sama ongelma toistuu itse asiassa nyt ihan samanlaisena, kuivuus ja siitä seuraava nälänhätä säikyttää ihmiset joko poliittisesti aktiivisiksi tai pakenemaan. Silloin Tšingis-kaanin aikoihin maaperä muuttui suolaiseksi, enkä ihmettelisi, vaikka se johtuisi ihan siitä, että ihmiset hädissään kastelivat kuivaa maataan merivedellä. Nytkin vesi on vähissä, mutta tietoa on sen verran enemmän, ettei kukaan kuvittele meriveden olevan mikään ratkaisu.
- Eli sivistys kuoli kun ruoka loppui? filosofi kysyi.
- Täsmälleen, historioitsija vastasi. - Pelko tekee ihmisistä itsekkäitä, ahneita ja myötätunnottomuudessaan suorastaan pahoja. Samahan on tuolla Suomenkin puolella tapahtumassa, poliitikotkin pelkäävät liikaa, ja tekevät siksi huonoja päätöksiä, koska he eivät pysty pelkonsa takia katsomaan riittävän pitkälle tulevaisuuteen. Heille aika loppuu tämän vaalikauden lopussa, koska he tietävät, ettei heillä seuraavien vaalien jälkeen enää ole minkäänlaista valtaa.
- Mutta takaisin sinne Lähi-itään, filosofi sanoi. - Miksi uskonto otti ihmiset niin tiukkaan otteeseen?
- Tietenkin siksi, että nälissään olevat ihmiset ovat arvaamattomia, eikä heitä ole mahdollista johtaa muulla kuin pelolla. Mikään armeija ei pysty pitämään kokonaista kapinoivaa kansaa kurissa, vaan siihen tarvitaan kostonhimoinen ja oikeista teoista palkitseva jumala.
- Mutta eihän Suomen kaltaisessa länsimaassa uskontoa voi pakottaa ihmisiin, filosofi huomautti. - Eivätkö ihmiset sielläkin muutu arvaamattomiksi näiden poliittisten päätösten jälkeen?
- Muuttuvat, historioitsija myönsi. - Ovat jo muuttuneet. Siellähän riehutaan jo polttopullojen kanssa ja heitellään virvoitusjuomia ministereiden päälle. Mitä enemmän noita poliitikkojen pelon ohjaamia päätöksiä tehdään, sitä vaarallisemmaksi tilanne voi muuttua. Sellaiset ihmiset ovat ympäristölleen hengenvaarallisia, joiden omasta mielestä heillä ei enää ole mitään menetettävää.
