Ai, että se sieppaa pientä ihmistä. Nimittäin lukea siitä, kuinka aiemman hallituksen sallima sähköverkon myynti näkyy nyt kohonneina sähkön siirtohintoina. Tarina on vanha tuttu: valtioenemmistöiselle liiketoiminnalle, joka on aikanaan perustettu verovaroin, löytyy yksityinen ostaja. Poliitikot väittävät, että eihän tässä nyt mikään muutu, ja samoin liiketoimintaa ostastelevat sijoittajat. Mutta perkules, kun kauppa on tehty ja yksityiset, yleensä ulkomaalaiset sijoittajat ovat päässeet monopoliasemaan, nousevat hinnat. Vaikka kaikki lupasivat aivan muuta.
Herroilta syitä kyllä löytyy
Nyt suomalaisten sähkönsiirtohintoja nostava Caruna perustelee korotuksia sillä, että sähköverkon investointitarve on suuri. Alexander Stubb, viime vaalikauden viimeinen pääministeri, komppaa tätä ja harmittelee sähköverkkoa koskevaa lainsäädäntöä. Voi ihan hyvin ollakin, että investointitarve luo ainakin osan hinnankorotuksesta. Mutta juuri sen vuoksihan sähköverkko on perinteisesti ollut valtionyhtiön käsissä – valtiolla on suurempi lompakko pitää sähköverkko kunnossa kiskomatta rahaa suoraan hinnoittelusta. Lisäksi sähköverkko on Suomen kaltaisessa valtiossa ala, jolla toimii väistämättä monopoli. Silloin sähkönsiirto vasta maksaisikin, jos Suomessa toimisi vaikkapa 10 sähköverkkoa rinnakkain, ja jokaista pitäisi huoltaa.
Muutenkin 80-prosenttisesti ulkomaalaisomisteisen Carunan toiminta on törkeydessään fantastista, kuten Katainen olisi asian ilmaissut: yhtiön tekee mukamas tappiota, sillä se velkaantuu ulkomaiselle emoyhtiölleen ja maksaa siis lainoistaan korkoja itselleen. Kuulostaa hullulta, mutta näin se toimii. Samanlainen esimerkki on tapaus Digita, joka sekin on noussut uudelleen esille sähköverkkopuhalluksen myötä. Kaikki radio- ja TV-lähetykset, myös YLEn lähetykset, kulkevat Digitan kautta. Digita on lähetysverkko, joka oli ennen YLEn, siis valtion omaisuutta. Se myytiin yksityisille sijoittajille, ja nyt se tekee miljoonatulosta vuosittain maksaen tuloksestaan vain hassut 6,4% veroja.
Kokonaisuudessaan voitaneen siis todeta, että meitä on taas vedetty höplästä. Kukaan ei taida olla kuitenkaan yllättynyt. Puolueet sen sijaan ovat innoissaan.
Kenen on syy?
Eniten tässä kismittää se, kuinka eduskuntapuolueet reagoivat tavallisten ihmisten elinkustannusten nousuun pörssihaiden hyväksi. Puolueet ja poliitikot alkoivat syytellä toisiaan siinä toivossa, että oma kannatus nousisi, vaikka tosiasiassa mikään eduskuntapuolueista ei ole toista parempi.Kokoomuksenäänestäjiä ja kannattajia yksityistäminen tuskin harmittaa, ja SDP:n historia Paavo Lipposen hallituksien jäljiltä on niin täynnä valtionomaisuuden hassausta, että näiden kahden syyllisyyttä ei tarvi suuremmin perustella. RKP ja Kristilliset taas tunnetusti hyväksyvät mitä tahansa, mikäli vain saavat olla mukana hallitusriennoissa. Vihreät puolestaan ei voisi olla syyllisempi, sillä vihreiden Pekka Haavisto vastasi kaupan aikana valtion omistajaohjauksesta.
Vasemmistoliitto kritisoi tietysti kovaan ääneen, kuinka paha kapitalisti kiskoo voittoja pienen ihmisen selkänahasta ja iloitsee siitä, että päätös tehtiin Kokoomuksen ollessa pääministeripuolue. Sen, että Vasemmistoliitto oli sähköverkkokaupan aikaan itsekin hallituksessa vasemmistolaiset sivuuttavat kertomalla, että asiasta jätettiin eriävä mielipide. Miksi Vasemmistoliitto ei uhannut erota hallituksesta? Lopultahan puolue erosi, vedoten liian koviin leikkauksiin. Sosiaalitukia voi aina nostaa entiselle tasolleen, mutta kerran myydyn yhtiön hankkiminen takaisin on hankalampaa. Itse asiassa koko vasemmistolaisuuden pohjimmainen ajatus on se, että tuotantovälineiden tulisi olla julkisomistuksessa, vähintäänkin infran kuten sähköverkon. Tästä voidaan päätellä, että Vasemmistoliitolta on aate unohtunut ja sitä ei Fortum-kauppa kiinnostanut tarpeeksi, ja että se lopulta erosi hallituksesta vaalien alla pelkästään kannatuskikkailun vuoksi. Eikä vasemmistolaisille valtionomistusten myyminen uutta ole – hehän olivat yksityistämässä Soneraa Lipposen I hallituksessa.
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä puolestaan moitiskelee Carunan verosuunnittelua. Hassua sikäli, sillä Sipilän oma hallitus ajoi ensi alkuun hallintarekisteriä, jolla raharikkaat olisivat voineet piilottaa omaisuutensa. Sipilä itsekin on tullut tunnetuksi siitä, että hän panttaa omaa omaisuuttaan ”sijoitusinstrumenteissa”, joilla lykätään verojen maksua. Puolueena Keskustan kädet ovat likaiset siinä missä muidenkin, Vanhasen hallitushan myi aikanaan Kemiran eli valtion lannoiteteollisuuden raaka-aineineen norjalaiselle Yaralle, joka teki heti Carunat ja nosti lannoitteiden hintaa noin 30%.
Perussuomalaisten jäsenten ja kansanedustajien olen puolestaan nähnyt jakavan vanhoja YLEn uutisia siitä, kuinka Timo Soini varoittaa hintojennoususta kaupan aikaan. Niin hän tekikin, ja moni muu perussuomalainen, keskustalainen ja vasemmistolainen. Se, että oltiin oikeassa, ei nykyisessä poliittisessa tilanteessa merkitse kuitenkaan mitään. Timo Soini kun vastusti myös Kreikan lainoittamista vielä vaalien alla, mutta pyörsi päätöksensä. Perussuomalaiset istuu sitä paitsi hallituksessa, joka ohjelmassaan suunnittelee valtionomistusten myyntiä ja joka ajaa käytännössä samaa metsähallituslakia, jota myös Perussuomalaiset vastusti ollessaan oppositiossa - kaiken tämän valossa, miksi PS olisi siis sähköverkkoasiassa pitänyt kutinsa, jos asiasta päätettäisiin tänään? Nyt kun Perussuomalaisetkin on hallituksessa tehnyt moraalisen konkurssin ja osoittautunut poliittiseksi pyramidihuijaukseksi, kannattaa eduskuntapuolueiden keskinäinen syyttely jättää huomiotta.
”Hörhöt” olivat oikeassa
Jäljelle jäävät enää eduskunnan ulkopuoliset puolueet, joista osa kerää parhaillaan kannattajakortteja rekisteröityäkseen uudelleen puolueeksi. Itsenäisyyspuolue (jonka jäsen itsekin olen), Muutospuolue ja eri kommunistipuolueet ajavat jokainen omanlaistaan talouspolitiikkaa, joka poikkeaa nykyään harjoitetusta Suomen alasajosta. Itsenäisyyspuolue esimerkiksi on tuomittu hörhöpuolueeksi varoiteltuaan EU:n ja euron turmiosta ja siitä, kuinka meitä viedään kohti Amerikan-mallia vähä vähältä. Toisaalta on ilmoitettu, että palaamalla omaan valuuttaan Suomi voi rahoittaa hyvinvointiyhteiskunnan ja sekatalouden jälleenrakentamisen.
Näyttää siltä, että eilisen hörhöt ovat joskus nykypäivän profeettoja. Ehkä he eivät ole oikeassa ainoastaan pahaa ennustaessaan, vaan myös kertoessaan, mitä meidän pitää tehdä? Jospa ihmiset vain muistaisivat puolueiden tekemiset kauempaakin kuin muutaman vuoden ajalta, sillä muutos voidaan aina tehdä. Mitä kauemmin odotellaan, sitä vaikeammin Suomi on korjattavissa.
Muuten olen tietysti sitä mieltä, että EU:sta ja eurosta on erottava.