”Lapin yliopisto haluaa ottaa vallan Lapin ammattikorkeakoulussa. Tämä onnistuisi siten, että Rovaniemen kaupunki ja Rovaniemen koulutuskuntayhtymä myisivät osakkeensa Lapin ammattikorkeakoulu Oy:stä Lapin yliopistolle. Yliopisto omistaa ammattikorkeakoulyhtiöstä tällä hetkellä kaksi prosenttia, mutta kauppojen jälkeen se saisi omistukseensa 51 prosenttia ja siis määräysvallan ammattikorkeakoulussa. Kemi ja Tornio vastustavat yliopiston aikeita.” (Lapin Radio 2.2).
Vastaavast mm. Tornion lausunnossa todetaan soteen liittyen, että: ”Sote-alueiden palvelut poikkeavat toisistaan. Tämän takia voisi olla tarpeen vielä arvioida perusteellisemmin muun muassa pohjoisen erva-/sote-alueen hyödyllisyyttä ja Lapin maakunnan kantokykyä sote-palvelujen järjestämiseen pitemmän päälle kestävällä tavalla.” (Lapin Kansa 2.2).
Kun näitä kahta asiaa tarkastellaan on sota valmis, juuri nyt kun maakunnallisia sote- ja itsehallintoalueita ollaan synnyttämässä. Ajoitus on mahdollisimman onneton. Lapin oma – tuleva – itsehallinto ja sote-alue ei ole ollut itsestäänselvyys isolla kirkolla ja lappilaiset saisivat olla iloisia siitä, ettei Lappia liitetty Pohjois-Pohjanmaahan ja Oulun kainaloon.
Edellä mainittujen esimerkkien valossa näyttää siltä, että Lapin itsehallintoalueen merkitystä ei ole sisäistetty Rovaniemellä, Kemissä ja Torniossa vaan ratkaisevalla hetkellä vedetään eri suuntiin. Jos kärhämään ei tule jonkinlaista tolkkua, huomaavat kaupungit, ”Ja kas”, isolla kirkolla päätetäänkin, että Lappi on osa Pohjois-Pohjanmaata, kun eivät pääse siellä karvoistaan selville.
Avaan dilemmaa ajoituksen osalta ensiksi Rovaniemen näkökulmasta. Rovaniemen päättäjille on paikallaan esittää kysymys, onko yliopiston ja ammattikorkeakoulun fuusio sille niin tärkeä asia kuin maakunnan tuleva sote- ja itsehallinto, jonka fuusiomanööveri romuttaa lopullisesti? Vastaavasti voi esittää kysymyksen Kemin ja Tornion päättäjille siitä, onko sote-asiassa ”rusinat pullasta” periaate koko Lapin osalta hyväksyttävää, kun sote-palveluita haetaan Oulusta ? Toinen jalka on sote-asiassa Oulussa ja toinen jalka maakuntakysymyksessä Lapissa.
Rovaniemi tulee fuusiossa pahimmassa tapauksessa – mikä on todennäköistä – saamaan ”uhkapelillään” mustan pekan käteen. Toisaalta voikin herättää kysymyksen, onko Rovaniemelle Lapin yhtenäisyys niin tärkeää kuin fuusio ? Mittakaavaerot em. kysymyksissä (Yliopisto ja amk-fuusio versus yhtenäinen Lappi) ovat kuitenkin siinä määrin merkittävä yhtenäisen Lapin puolesta, joten Rovaniemen päättäjien kannattaisi istahtaa vielä kerta tai kaksi, sillä jos Länsi-Lappi irtaantuu – jonka se on henkisesti jo tehnyt – Lapista, huomataan Rovaniemellä, että täällähän ollaan yksin ja vasta silloinhan sitä ollaan Oulunkaaren kanssa ihmeissään. Voima on mennyt.
Vastaavasti Kemissä ja Torniossa kannattaa ajatella asiaa samoilla argumenteilla, sillä mikäli kuilu Rovaniemen ja Länsi-Lapin osalta syvenee - on se vaara - että Länsi-Lappi luiskahtaa Oulun syliin ja silloin vasta on kyyti kaupungeille Oulun ”auvoisessa” kainalossa kylmää. Kaupunkien yhteinen n. 44.000 asukkaan väestöpohja ei ”Rotuaarilla” paljoa paina.
Kun tehdään kunta-, seutukunta- ja maakuntayhteistyötä, silloin sitä todella tehdään tai sitten ollaan tekemättä. Nyt kaupunkien erisuuntaiset näkemykset ovat sumentaneet ison kuvan ja hiekkalaatikkoleikki vaarantaa koko Lapin tulevaisuuden – juuri kun sitä ollaan lainsäädännönkin tasolla entisestään vahvistamassa maakuntahallinnon ja soten osalta. Ajoitus keskinäiselle riitelylle on pahin mahdollinen.
Lapin liitolla tulee olemaan kosolti työmaata kaupunkien näkemysten yhtenäistämiseksi. Toivoa sopii, että kaupungit istahtavat tahoillaan ja palaavat rakentavin mielin – hännät puoliksi koipien välissä ja korvat luimussa - yhteiseen pöytään, sillä muutoin Lapin yhtenäisyyden – joka muutoinkin jo rakoilee – perään on turha juhlapuheissa enää vannoa, puhumattakaan kaupunkien tulevaisuudesta.
