Yhteenkään Nato-maahan ei ole hyökätty. Tai siis kerran on, mutta argentiinalaiset haastoivat Iso-Britannian Falklandin saarilla, joka ei kuulu Nato-sopimuksen 5. artiklaan, jonka perusteella Argentiina olisi hyökännyt kaikkia Nato-maita vastaan. Lähtökohtaisesti hyökkääminen Natoa, eli Yhdysvaltoja vastaan ei ole erityisen järkevä tempaus yhtään kenellekään, tykkäsipä jenkeistä tai ei.
Jos Suomi olisi Nato-maa, niin sama koskisi Venäjää. Nato-Suomeen kohdistetun aggression poliittinen hinta venäläisille nousisi eksponentiaalisesti. Mikäli Suomi tekisi "virot" ja majoittaisi vaikkapa vain yhden yhdysvaltalaisen pataljoonan Suomeen, olisi vaikea kuvitella, että Venäjä ryhtyisi minkäänlaisiin toimiin, jotka vaarantaisivat yhdysvaltalaisten sotilaiden turvallisuuden. Amerikkalaisen sotilaan surmaaminen aiheuttaisi Yhdysvalloissa poliittisen paskamyrskyn, enkä usko, että Yhdysvaltain poliittiselle johdolle olisi mahdollista päästää Venäjää kostotoimenpiteittä.
Kreml tietää tämän.
Nato-vastustajien mukaan Venäjää ei tule provosoida. Venäläiset hermostuisivat, mikäli heidän rajoillaan olisi taas uusi Nato-maa. Suomen tulee valita puolueettomuus. Paasikivi - Kekkonen. Liennytyspolitiikka ja pasifismi.
Paskanmarjat. Jos meillä on sotilaallisesti suorituskykyinen ja aktiivinen naapuri, joka provosoituu halustamme puolustaa maatamme, niin nimenomaan silloin, jos koskaan tarvitaan sotilaallista liittoutumista. Naapuri käyttää jo nyt trolliarmeijaa mediassa eripuran aiheuttamiseksi kansassamme ja marssittaa turvapaikanhakijoita rajallemme ihan vain näyttääkseen voimansa. Mikä voisi olla parempi merkki siitä, että sotilaallista liittoutumista tarvitaan.
Venäläiseen kulttuuriin kuuluu pöyhkeilevä maskuliisen voiman ja vahvuuden korostaminen. Maassa vainotaan seksuaalivähemmistöjä ja viis veisataan ihmisoikeuksista, kuten sananvapaudesta. Valtion päämiehen julkisuuskuvaan kuuluu ylävartalo paljaana ratsastaminen ja muut miehiset vapaa-ajan viettotavat. Venäjän toisen maailmansodan saavutusten kyseenalaistaminen maassa on rangaistava teko.
Jos siis haluamme rauhaa Venäjän kanssa, on meidän ansaittava heidän kunnioituksensa. Ja sitä emme tule saavuttamaan nöyristelemällä. Venäläisten kunnioituksen voimme saavuttaa ainoastaan tekemällä selväksi, että emme voi estää heitä aloittamasta sotaa, mutta autamme kyllä siinä tapauksessa venäläisten sankarivainajien teossa epäröimättä hetkeäkään. Mikään ei saisi tätä viestiä heille paremmin kuin Nato-jäsenyytemme.
Ajoituksellisesti Suomen ei kannata odotella Nato-jäsenyyden hakemista. Venäjän vastaiset talouspakotteet alkavat purra koko ajan enemmän venäläisiin, enkä oikein usko, että Venäjän hallinto selittäisi kurjistumista kansalle ihan samoista syistä johtuviksi, kuin länsimainen media länsimaalaisille. Venäläisille me länsimaalaiset olemme kaikki verenhimoisia venäläisvihaajia, ja heidän ainoa suojelijansa on Venäjän hallinto.
Valitettavasti.