Suomi liittyi Naton rauhankumppaniksi vuonna 1997. Päätöksen teki syksyllä 1996 pääministeri Paavo Lipponen, sdp, hallituksineen.
Tuolloin tasavallan presidentillä oli nykyistäkin vahvempi asema ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Presidenttinä oli Martti Ahtisaari. Lipponen kuitenkin johti, mutta Ahtisaari oli myös Nato-asiassa avainasemassa.
Ulkoministerinä oli Tarja Halonen, sdp.
Natoa lähennyttiin siis vahvasti sosialidemokraattisen "värisuoran" johdolla. Tuolla linjalla on edetty. Nato-yhteensopivuus oli kaikessa vahva tavoite alusta alkaen. USA on samalla tullut sotilaalliseksi pääkumppaniksemme.
Suomi on ollut siis Nato-kumppani 19 vuotta. Yhteys on tiivistynyt koko ajan.
Euroopan turvallisuustilanteen muuttuessa viime vuosina Suomen astelu yhä lähemmäksi Natoa on vauhdittunut. Nyt se alkaa olla 5. artiklaa lukuun ottamatta lähes täydellinen. Arvelen, että Lipposen, Ahtisaaren ja Halosen ajatus olikin edetä näin loppuun asti?
Suomi on nyt mukana 80 Nato-yhteistyöharjoituksessa vuodessa.
Nykyinen eduskunnan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Mika Kari, sd, on kritisoinut puolustusministeri Jussi Niinistöä, kun valiokunta ei ole saanut tietoja tulevista Nato-USA-harjoituksista Suomessa. Aiheellinen muistutus.
Mutta olisikohan varapuheenjohtaja Mika Karin syytä kuitenkin kääntyä myös Paavo Lipposen, Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen puoleen ja tiedustella heiltä, mitä suunnitelmia heillä oli vuonna 1996, kun rakensivat Nato-rauhankumppanuuden ja tiiviin yhteyden USA:aan kanssa. Heidän valitsemallaan tiellä Suomi nyt on.
Mikä on Sdp:n linja tänään - entä huomenna?