Hallituksen ydinpyrkimyksenä on parantaa viennin kilpailukykyä ja saada vienti vetämään ja investoinnit liikkeelle sekä siten parantaa työllisyyttä ja vähentää työttömyyttä. Hallitus uskoo vakaasti, että tähän päästään pääosin yksikkötyökustannusten alentamisella. Vientimarkkinoilla ei kuitenkaan kilpailla suoranaisesti yksikkötyökustannuksilla, vaan tuotteilla, niiden ominaisuuksilla, niihin kuuluvilla palveluilla ja hinnoilla. Uuden vuoden puheessaan presidentti Niinistö puhui oikein hintakilpailukyvystä kustannuskilpailukyvyn asemesta.
Suomen ongelmana viennissä ei ole huono hintakilpailukyky. Suomessa ei vain ole kyetty kehittämään ja markkinoimaan ominaisuuksiltaan kilpailukykyisiä ja uusia tuotteita ja palveluja. Tietysti maailmaan mahtuu kyllä tavaraa ja vienti saadaan kyllä vetämään, jos vain hinta on kyllin halpa. Suomalaisten tuotteiden huono vientimenestys johtuu osaksi myös yleismaailmallisesti investointitavaroiden heikosta kysynnästä.
Yksikkötyökustannusten alentamisen uskotaan siirtyvän kokonaan hintoihin ja siten lisäävän hintakilpailukykyä. Näinhän ei varmastikaan käy. Yksikkötyökustannusten alentaminen parantaa yritysten kannattavuutta. Se puolestaan johtaa johdon lisääntyvään palkitsemiseen ja omistajien sekä osakkaiden vaurastumiseen. Vain osa kannattavuuden parantumisesta käytetään hintojen alentamiseen ja mahdollisesti investointeihin sekä velkojen lyhentämiseen. Suhteellisen pienillä yksikkötyökustannusten alentamisella ei ole suurta merkitystä viennin olennnaisen lisäämisen kannalta. Palkan alennukset eivät siirry täysimääräisesti vientihintoihin eikä kotimaankaan hintoihin. Hintoja suurempi merkitys on tuotteiden reaalisella hintakilpailukyvyllä ja kokonaan uusilla innovatiivisilla tuotteilla.
Hallituksen usko palkanalennusten siunauksellisuudesta näyttää perustuvan myös muiden muassa Juhana Vartiaisen ja Etlankin todisteluihin, joiden mukaan palkkojen alennus ja palkattoman työajan pidentäminen lisää työn tarjontaa, joka puolestaan johtaa työn kysynnän lisääntymiseen ja siten kannattavuuden sekä työllisyyden parantumiseen. Yritysten kannattavuuden parantuessa yritykset laajentavat toimintaansa, lisäävät investointeja, luovat uusia työpaikkoja ja palkkaavat lisää työntekijöitä. Talous alkaa kasvamaan ja kestävyysvaje pienenermään. Päättelyketju on looginen, mutta yleinen talousteoria ei tue varauksettomasti sitä kaikilta osiltaan ja siihen liittyy huomattavia epävarmuustekijöitä.
Jos tuotteiden kysyntä pysyy jokseenkin ennallaan vuotuisen palkattoman 24 lisätyötunnin toteutuessa, yritykset huomaavat pian, että heillä on liikaa työntekijöitä tuotteidensa kysyntään nähden. Ne vähentävät työntekijämääräänsä ainakin lyhyellä 1-2 vuoden aikatähtäyksellä. Palkaton 24 työtunnin lisäys vuosityöaikaan merkitsisi lyhyellä aikavälillä noin 30.000 työttömän lisäystä, jos työntekijämäärä sopeutetaan täysin yrityksen tuotteiden ja palvelujen kysyntään. Keskimääräinen palkka ja työttömyyskorvaukset sekä verot huomioiden käytettävissä olevat tulot vähenisivät noin 10.000 euroa työtöntä työntekijää kohti vuodessa eli tämä vähentäisi kysyntää vuositasolla vähintään noin 300 miljoonalla eurolla ja loisi painetta edellisten lisäksi noin tuhannen työntekijän lisävähennykseen.
Ostovoima ja kysyntä palkanalennusten (noin 3,5 %) johdosta heikkenisi karkeasti laskien yli 2,5 miljardilla eurolla. Tämä puolestaan lisäisi työttömyyttä noin 7.500:lla. Itse asiassa silloin ollaankin hyvin lähellä yhteensä 35.000 uutta lisätyötöntä hallituksen ilmoittaman 35.000 lisätyöllisen sijasta. Työttömyyskorvauksetkin kohoaisivat viime vuoden 4,8 miljardista eurosta myös tämän hetken työttömyys huomioiden lähes 6,0 miljardiin euroon. Hallituksen mahdollisesti toteuttaman yhden miljardin euron veronkevennyksen jälkeenkin työttömyys kasvaisi lyhyellä tähtäyksellä yli 30.000 työttömällä.
Hallitus ja pääministeri Sipilä on ilmoittanut vaalikauden aikana tavoitteena olevan 110.000 uuden työpaikan luominen. Tämä on yhtä epätarkkaa kuin monet muutkin hallituksen toimet. Tavoite joutuu hyvin outoon valoon, kun otetaan huomioon, että Etlan tutkimusjohtaja Mika Malirannan arvion mukaan pelkästään vuonna 2015 syntyi noin 160.000 uutta työpaikkaa. Mitähän hallitus tarkoittaa uusilla työpaikoilla?
Työn tarjonnan lisääminen joidenkin tutkimusten mukaan lisää työn kysyntää, mutta pitkällä tähtäyksellä se ei vaikuta työttömyyden vähenemiseen sitä eikä tätä. Saattaa olla kuitenkin niin, että työllisyyden paraneminen johtuukin palkkojen alentumisesta, jonka aiheuttaa työn tarjonnan lisäys. Palkkojen alennus lisää työn kysyntää ja työnantajien halua lisätä työntekijämäärää kannattavuuden parantuessa. Työn tarjonta lisääntyy erityisesti niin sanotuilla matalapalkka-aloilla, mutta toisaalta tarjonta vähenee matalapalkka-aloja korkeammilla aloilla sitä enemmän mitä suurempi on palkkojen alennus. Lopputulos voi siten olla melkein mitä tahansa työn kysynnän ja tarjonnan palkkajoustoista riippuen. Todennäköisesti palkan alennuksilla on kuitenkin jonkinasteinen positiivinen vaikutus ajan oloon viennin lisääntymisen kautta työllisyyteen ja työttömyyden alenemiseen tilanteessa, jossa on paljon vapaana olevia kaikentasoisia työntekijäresursseja ja tuotantokapasiteettia.