Suomalaiset kävivät aktiivisesti turistireissuilla Suomenlinnassa. Eräänä päivänä eräs työtön sattui kahvilassa samaan pöytään Robin Hood -rinki ry:n juristin kanssa. Kyseinen yhdistys oli perustettu Suomessa, kun hallitus oli heikentänyt ihmisten elämisen edellytyksiä niin paljon, että työväenluokan elinikäennusteet olivat ehtineet laskea jo kymmenellä vuodella. Yhdistys keräsi yhteen tieteentekijöitä, juristeja, lääkäreitä ja muita hyväosaisia, jotka katsoivat henkilökohtaiseksi velvollisuudekseen alkaa veloituksetta auttaa työväenluokkaa sen jäsenten oikeudenkäynneissä julkista valtaa vastaan.
- Tuli taas kielteinen päätös sossusta, työtön totesi. - Niiden mielestä minun pitäisi saada rahaa Kelasta, ja Kelan mielestä taas oikea maksaja on sossu. Lopputuloksena en sitten oikein saa rahaa mistään. Kyllähän tuo tilanne sitten valittamalla korjaantuu, mutta tuntuu turhauttavalta joutua valittamaan itsestäänselvistä asioista vähintään kolme kertaa vuodessa.
- Kieltämättä tuo on ongelmallista, juristi myönsi. - Ja kun huomioidaan kaikki valitusprosesseihin liittyvät kulut, tulee epäpätevästä virkamiestyöstä valtavia ylimääräisiä kuluja. Minkälaisen summan ne sinulta nyt eväsivät?
- Parisataa euroa, työtön vastasi.
- Asian valitusprosessi tulee väkisinkin maksamaan useita tuhansia, juristi totesi. - Kun otetaan huomioon kaikki ne kädet, joiden läpi valituspaperi vaeltaa, kannattaisi noiden julkisten toimijoiden käytännössä hyväksyä jopa aiheettomat hakemukset. Ne säästäisivät sillä valtavia summia, eivätkä tuomioistuimet ja lautakunnat ruuhkautuisi turhaan.
- No en minä nyt sitäkään tiedä, työtön epäili. - Jos ne hyväksyisivät ihan kaiken, lisääntyisivät hakemukset hillittömästi. Mutta jos nuo virkamiehet edes saisi noudattamaan lakia, niin se jo riittäisi pitkälle.
Juristi naurahti.
- Itse asiassa, hän aloitti. - Kun huomioidaan nuo hallituksen säästötavoitteet ja erityisesti palkanalennustavoitteet, niin yksi aika tehokas keino voisi olla tehdyistä virkavirheistä sanktiointi automaattisesti, virkamiesten ja heidän esimiestensä palkkoja alentamalla, jokaista tapahtunutta virhettä kohden. Se tietenkin edellyttäisi laajaa lakimuutostyötä, ja luonnollisesti myöskin sitä, että virkavirheiksi laskettaisiin vain sellaiset virheet, jotka tuomioistuintasolla on tunnustettu virheiksi, ja järjestelmien avulla pitäisi pystyä täsmällisesti identifioimaan vastuulliset. Vaikka se ei välttämättä johtaisikaan kovin moniin palkanalennuksiin, syntyisi virkamiehille kuitenkin aiempaa voimakkaampi motivaatio huolellisuuteen, ja erityisesti heidän esimiehilleen, joiden palkka alenisi jokaisen alaisenkin virheistä. Nepotismi ja palkintovirkakäytännötkin katoaisivat nopeasti, jolloin toiminta tehostuisi. Oman palkkansa turvatakseen esimiehet myös aiempaa varmemmin hankkiutuisivat eroon osaamattomista alaisista, kunhan virkamiesten irtisanomissuojaakin vähän kevennettäisiin. Tuolla mallilla järjestelmä voisi siivota itse itsensä, ja hallitus vain seuraisi myhäillen vierestä.
- Minä olen tämän työttömyyteni aikana voittanut jo kolme oikeudenkäyntiä hallinto-oikeudessa samaa virkamiestä vastaan, työtön pohdiskeli. - Jos hänen palkkansa olisi laskenut yhdellä prosentilla jokaisesta tehdystä virheestä, olisi hänen palkkansa nyt jo pelkästään minun takiani melkein kolme prosenttia pienempi. Mutta entä jos hän tekeekin vaikka viisi virhettä päivässä? Aika nopeasti hänen palkkansa olisi niin pieni, että hän irtisanoutuisi itse, eikä hänelle tarvitsisi erikseen antaa potkuja.
- Hmmmm... juristi mutisi. - Voi tietenkin olla, että virkamieskadosta tulisi suurempi ongelma kuin mitä virkamiestyön laatu on nyt. Ehkä ainoa tapa parantaa päätösten laatua onkin virkamiestyön itsensä automatisointi, eikä sanktiointi. Silloin tosin ongelmaksi tulee ohjelmistojen koodin virheettömyys, koska tietokoneet eivät tunnista mielivaltaa edes yhtä hyvin kuin ylikuormittuneet virheitä suoltavat virkamiehet.