Olen valkoihoinen, lihaa syövä heteromies. Olen todella kaukana siitä uhrista, jollaiseksi esimerkiksi Olli Immonen minut ja muut kaltaiseni haluaisivat asettaa.
En ole koskaan joutunut pyytämään olemassaoloani anteeksi.
Kukaan ei ole koskaan kyseenalaistanut osaamistani tai pätevyyttäni sukupuoleni tai muiden edellä mainittujen ominaisuuksieni takia.
Kukaan ei ole koskaan käskenyt minun henkilökohtaisesti lähteä kodistani tai kotimaastani johonkin muualle.
Saan kävellä kaupungilla rauhassa, tehdä työtäni rauhassa ja ostaa mistä tahansa kaupasta mitä tahansa tuotteita ilman, että ihmiset ihmettelevät ostoskorejani.
Minua toki pyydetään ymmärtämään asioita jatkuvasti. Minulta jopa vaaditaan, että ymmärtäisin kaltaisieni valkoihoisten, lihaa syövien heteromiesten uhriutumista. En kykene.
Kirjoitin aikanaan, toisen poikani syntymän jälkeen, että on vähän noloa tuntea joskus helpotusta siitä, että kumpikin lapsi syntyi valkoihoiseksi, pohjoismaalaiseksi ja pojaksi. Siihen jos pystyy omalla kasvatuksellaan ja tuellaan antamaan positiivisia asioita päälle, ollaan jo valtavan hyvillä korteilla liikkeellä.
En koskaan joutunut pyytämään keneltäkään anteeksi, että vanhempi poikani kastettiin ja liitettiin kirkon jäseneksi tai kuulumistani kirkkoon. En ole joutunut koskaan kiusatuksi myöskään siksi, etten enää siihen samaan kirkkoon kuulu eikä siihen kuulu nuorempi lapsenikaan.
Olli Immosen ajatus uhrina olevasta valkoisesta, lihaa syövästä heteromiehestä on yksiselitteisen typerä. Meidän rakenteissamme on asioita, joita pitäisi korjata jokaisen miehen ja pojan osalta. Tärkeimpänä epätasa-arvoisena asiana on pakollinen asepalvelus, jota Immonen kuitenkaan tuskin kirjoituksellaan tarkoitti. Väkivallan ihannointi, poikien huononeva koulutustaso ja sosiaalisen aseman vahvempi periytyminen ovat kaikki sellaisia asioita, jotka koskevat monia miehiä tässä yhteiskunnassa. Ne kuitenkin koskevat nimenomaisesti miehiä. Valkoihoisen, lihaa syövän ja heteroseksuaalin tuominen yhtälöön on vain oman minäkuvansa uhriuttamista ilman minkäänlaista perustetta.
Minä en häpeä ihonväriäni, seksuaalisuuttani tai kenenkään muun seksuaalisuutta. En myöskään koe häpeää siitä, että olen syntynyt Suomeen tai sotarikoksista, joita isovanhempamme tekivät toisessa maailmansodassa. En koe kollektiivista inhoa itseäni tai eurooppalaisia kohtaan kolonialismin rikoksista ihmisyyttä kohtaan enkä ole kohdannut ketään, joka minut siihen myöskään velvoittaisi. Tämä myytti meidän tietynlaisten miesten ongelmista kuitenkin elää vahvana, koska sitä pitävät yllä Immosen kaltaiset ihmiset; ihmiset, jotka tuskin olisivat omassa asemassaan mikäli olisivat seksuaalivähemmistössä tai etnisessä vähemmistössä.
Oikeastaan ainoa asia, jota olen elämässäni joutunut selittelemään on puoluevalintani. Mielestäni se on fantastista. On vain ja ainoastaan tervettä, että minun on kyettävä perustelemaan yhteiskunnalliset näkökantani, olivat ne minkälaiset tahansa. Vihreään puolueeseen kuuluminen ei kuitenkaan ole syntymäominaisuuteni ja äänestyshistoriastani löytyy ainakin neljää eri puoluetta, jos muistan oikein. Näin ollen poliittisten näkökantojen arviointia tai kyseenalaistamista ei voitane laittaa yllä olevien kategorioiden kanssa samalle viivalle, vaikka tällaista Olli Immonen varmasti toivoisi.
Olen valkoihoinen, lihaa syövä heteromies, enkä ole Olli Immosen kirjoituksesta lainkaan samaa mieltä. Itse asiassa minulla on varmasti vähemmän yhteisiä mielipiteitä, näkemyksiä ja asioita Olli Immosen kuin monen erivärisellä iholla syntyneen, erilaisen seksuaalisuuden omaavan tai kasvissyöjän kanssa.