Viimeisimmän Europolista tarjolla olevan tilaston (European Union Terrorism Statistics 2006-2014) mukaan uskonnollisesti motivoituneet terrori-iskut ovat enemmän kuin tuplaantuneet vuosien 2010 ja 2014 välisenä aikana. Vasemmiston nimiin laitettuja iskuja oli aikajaksolla 13 ja laitaoikeiston 34. Uskonnollisia eli käytännössä Islamin nimiin tehtyjä iskuja Euroopassa vuonna 2014 oli 395.
Suomalaisen median ja pölhöpoliitikkojen mielestä suurin uhka yhteiskuntarauhalle tulee netin vihakirjoittelusta ja kantaväestön valtavasta rasismista. Islamilaisten ääriliikkeiden uhka on unohdettu täysin. Milloin me myönnämme, että perustelut ja innoitus meitä vastaan kohdistuville iskuille haetaan nimenomaan islamista? Sen myöntäminen ei tarkoita sitä, että jokainen muslimi leimataan terroristiksi.
Poliitikkomme puhuvat, ettei pelolla saa antaa valtaa ja samaan aikaan he kiertävät jihadistien iskujen takana olevan todellisen syyn eli islamin. He käyttävät keppihevosenaan syrjäytyneisyyttä, sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ja riittämättömiä kotouttamistoimenpiteitä. Nuo perustelet ontuvat kaikilta osin. Esimerkiksi Espanjassa nuorisotyöttömyys lähentelee 40 prosenttia eikä siellä kukaan räjäytä lähimmäistensä suolia kattoon.
Sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus kohdentuu yhtä lailla kantaväestöön kuin maahanmuuttajiinkin. Ilman koulutusta on vaikea saada töitä ihonväristä ja uskonnosta riippumatta. Jos länsimainen koulutus on Boko Haram, niin lopputuloksena on aivan varmasti Kelan jäsenyys hautaan saakka. Joka sivumennen sanoen kustantaa veronmaksajille noin miljoona euroa per nuppi. Mutta onhan meillä kuulemma Suomessa varaa. Lisätienestien toivossa sorrutaan rikoksien polulle ja kansoitetaan vankilat, joissa sitten suoritetaan jihadismin alkeistutkinto.
Kun terroristeja alkaa olemaan jo neljännessä sukupolvessa, niin kotouttamisen voi todellakin sanoa menneen p*rseelleen sanan kaikessa merkityksessä. Poliitikkojen ja valtamedian mielestä syy on pelkästään kantaväestön rasismissa ja syrjinnässä. On tahallaan hämärrytetty se, että kotoutuminen on kaksisuuntainen tie. Jos halua kotoutumiseen ei ole, niin ei sitä silloin myöskään tapahdu.
Jotta voisimme pistää kampoihin islamistisille väkivallalle, meidän on ensin ymmärrettävä heidän maailmankuvansa. Hyvä alku on, jos myönnetään se, että uskonnolla on merkitystä – ja että tiettyjen uskontokuntien väkivaltapotentiaali on suurempi kuin muilla.
Tilanne on nyt sellainen, että media ja päättäjämme Suomessa ja Euroopassa ovat itsepäisesti kieltäytyneet käsittelemästä todellista islamia ja tilalle he ovat keksineet aivan oman islaminsa. Tämä vapaaehtoisen sokeuden ja poliittisen korrektiuden riemuvoitto maalaisjärjestä tulee parhaiten esiin entisen Britannian sisäministerin Jacqui Smithin sanoissa, kun hän kutsui terrorismia "anti-islamilaiseksi toiminnaksi".
Toisin sanoen brutaalinen väkivalta ei ole vain liittymättä islamiin; se on suorastaan islamin vastaista, koska se ei sovi islamin kuvaan "rauhan uskontona". Tämä selittää hallituksiemme kiemurtelun "radikalisoitumisesta": meidän odotetaan ihmettelevän miten nuoret muslimit aivan spontaanisti muuttuvat väkivaltaisiksi radikaaleiksi - aivan kuin mitään uskomusjärjestelmää ei olisi mukana.
Ongelma ei ole islam eivätkä muslimit. Virtahepomme nimi olohuoneessamme on poliittinen korrektius, joka estää puuttumisen oikeisiin epäkohtiin