Sota huumeita vastaan on sotaa ihmisiä vastaan, sanoo Kofi Annan. Huumeiden käyttö ei ole sata vuotta kestäneen, jatkuvasti kiristyneen kieltolakikokeilun aikana vähentynyt, mutta käyttäjät on määritelty rikollisiksi.
Muiden ongelmiensa lisäksi narkomaanit ajetaan rikollisen alakulttuurin osaksi yhteiskunnan vakaalla tuella. Toisenlaisen lainsäädännön alaisina he olisivat lääkärin hoidossa ja samalla viivalla alkoholiongelmaisten kanssa.
En jaksa uskoa, että huumeiden kieltolain takana on koskaan ollutkaan mitään muuta kuin viha "pohjasakkaa" kohtaan. Ei heidän auttamisestaan ole kukaan kiinnostunut. Rankaisemisesta kylläkin. Politiikka on täynnä paremmintietäjiä, jotka haluavat laittaa "siivellä eläjät", "narkkarit" ja "spurgut" kuriin.
Sosiaalisten ongelmien ratkaisemisesta ei olla aidosti kiinnostuneita. Ammattilaiset eivät osallistu hedelmättömäksi koettuun yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Yleensä matalasti koulutetuilla päihdekuntoutujilla on taas liian vahva henkilökohtainen painolasti takanaan, joka kapeuttaa ajattelua ja kykyä kehittää toimivia sosiaalipoliittisia linjauksia. Vain kieltolakipuritaanit ja muut usein kristillisista taustoista olevat moralistit linjaavat päihdepolitiikkaa.
Puhumme päihdeongelmasta, mutta päihde on ongelma vain ympäristölle. Käyttäjällä on muita ongelmia. Niiden ratkaisemiseen meidän pitäisi keskittyä, eikä luoda syrjäytymisen päälle keinotekoista "päihdeongelmaa", joka on todellisten henkistä kärsimystä aiheuttavien ongelmien oire - ei syy.