Suomessa mielenterveyskuntoutujien asiat ovat kohtalaisella tolalla, erityisesti verratuna moniin kehittyviin yhteiskuntiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asian suhteen tuleva edunvalvonta tulisi lopettaa. Väärinkäytökset ja sosiaaliset stigmat osoittavat väitteen epätodeksi. On tärkeää tehdä entistäkin vaikuttavampaa työtä, jotta mielenterveyshäiriöistä kärsivät ihmiset voidaan hyväksyä entistä laajemmin tasa-arvoisiksi ihmisiksi kaikkien muiden kanssa. On myös tarpeellista tuoda asia ihmisten tietouteen avoimen keskustelun avulla. Yhä useammat ihmiset voivat näin esittää kysymyksen, millä tavalla tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus voivat toteutua entistä paremmin ja jokainen päivä on entistä valoisampi.
Mielenterveysongelmaisia ihmisiä ei hyväksytä monissa ympäristöissä ja sosiaalisissa verkostoissa. Suomalainen yhteiskunta on rakennettu sillä tavalle, että menestyjiä ja supersuorittajia palkitaan, kun taas he, joilla on rajoitteita elämissänsä menestymisen suhteen asetetaan eriarvoiseen asemaan häpeämään ominaisuuksiansa, joihin mielenterveyden ongelmat vaikuttavat. Vallitsevat arvot sekä suoritusyhteiskunnan normit ovat haitallisia suurelle osalle herkkiä ja rikkoutuneita henkilöitä. On tärkeää esittää kysymys, minkälaisten yksilöllisten ja yhteiskunnallisten mekanismien avulla voidaan luoda suojamuureja, jotka turvaavat ihmisten mielenterveyden sosiaalisen ympäristön ja yhteiskunnan haitallisilta vaikutuksilta?
Puhun mahdollisuuksien tasa-arvosta sekä sosiaalisesta liikkuvuudesta. Ihmisten pitää päästä joustavasti liikkumaan sosiaalisten verkostojen ja asemien välillä, huolimatta siitä, että jotkin heidän mielenterveytensä ominaisuudet yhdistettynä sosiaaliseen suhtautumiseen ja mahdolliseen stigmaan pyrkivät jähmettämään heidät aloillensa ja kokemaan sosiaalisen statuksensa heikoiksi. Voidaan kysyä, onko oikein, että ihminen joutuu kärsimään asioiden vuoksi, jotka eivät olen hänen vaikutusvallassaan? On tarpeellista puhua niiden henkilöiden oikeuksista, joilla on erityisiä tarpeita. Mielenterveydenhäiriö voi syntyä kenelle tahansa ennustamatta. Riippumatta mielenterveytensä ominaisuuksista ihmisellä pitää olla muihin nähden tasapuoliset mahdollisuudet, oikeudet ja vapaudet.
Perustulon käyttöönottaminen ja oikeus vastikkeettomaan rahaan on tärkeä askel kohti yhteiskuntaa, jossa muun muassa työkyvyttömät henkilöt saavat edes vähän taloudellisia oikeuksia ja vapauksia, joiden avulla he voivat vaikuttaa elämiensä kulkuun. Yleisestikin ihmisten arvostaminen sen perusteella, miten he menestyvät työelämässä on epäoikeudenmukaista. Ihmisiä tulisi arvostaa tasapuolisesti yksilöllisinä persoonallisuuksina, siitä huolimatta, millä tavalla he mahdollisesti menestyvät työelämässä. Jopa työelämä, tuottavuus ja talous tulevat kiittämään, kun ne poistetaan normatiiviselta jalustalta, jolla ne nykyään ovat. On tärkeää esittää kysymys, millä tavalla talouden ja työelämän arvot voidaan jälleen alistaa palvelemaan ihmistä?
-Matti Nikama
