Yhteiskuntasopimusneuvottelut katkesivat eilen. Työmarkkinoita seuranneille asia ei ollut yllätys. Osapuolet eivät oikeastaan edes päässeet kunnolliseen neuvotteluyhteyteen missään vaiheessa.
Keskeisimpänä syynä oli epätasapuolinen alkuasetelma. Pääministeri Juha Sipilän kattauksessa työntekijäpuolen olisi pitänyt leikata palkkatasoaan viidellä prosentilla, eikä työnantajapuolelta edellytetty käytännössä mitään. Tällainen alkuasetelma on enemmän sanelun kuin varsinaisen neuvottelun kaltainen.
Kaiken lisäksi valtaosa voimassaolevista työehtosopimuksista raukeaa vasta loppuvuonna 2016. Työntekijäpuolella ei ole minkäänlaista painetta hyväksyä viiden prosentin palkanalennuksia kun työmarkkinarauha on ensi vuoteen asti turvattu.
Jos Sipilä aikoo pärjätä pääministerinä, hänen olisi hyvä oppia työmarkkinoiden alkeet. Tästä häntä ripitti julkisesti myös valtakunnansovittelija Juhani Salonius.
Lisäksi voidaan kysyä, onko Suomen ongelmien syynä oikeasti palkkataso. Keskeisimmissä kilpailijamaissa Ruotsissa ja Saksassa palkat sivukuluineen ovat Suomea korkeampia. Laitoin kuvan tästä tuohon kylkeen.
Ei Nokiakaan kaatunut siksi, että palkat olisivat olleet liian korkeita, vaan siksi että Apple teki parempia puhelimia. Laadustaan ja tuotekehityksestään huolta pitävät yhtöt - kuten Kone - sen sijaan pärjäävät oikein mainiosti.
Ainakin neuvottelujen kariutumisen myötä huoahtavat yksityiset palvelualat. Majoitus- ja ravintolapalveluille sekä kaupan alalle viiden prosentin ostovoiman alennukset olisivat olleet myrkkyä. Yksityisille palvelualoillehan ne viimeiset palkasta jäävät eurot yleensä päätyvät.
Kaiken lisäksi: jos kyseessä olivat aidosti "yhteiskuntasopimusneuvottelut", missä olivat pienyrittäjät, eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat?