Verot kansan verta juovat, näin tiesi kertoa jo vanha kansa. Suomalaisilla lienee veroihin jonkinlainen viha- rakkaussuhde. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että veroja kyllä saa olla, mutta lähes jokainen maksaa mielestään itse niitä liikaa. Verot olisi saatava valtion maksettavaksi. Tähän ovat Suomen puolueet, eduskuntapuolueista aivan joka ikinen, iskeneet useita kertoja vuosikymmenten aikana. Veroja luvataan alentaa, tai ainakaan niitä ei koroteta. Nykyisen hallituksen suurimpia rajavetoja on, että kokonaisveroaste ei saa nousta. Tämän kanssa on nyt elettävä, mitäpä muuta porvarihallitukselta voi odottaakaan.
Yllättävää on kuitenkin se, että myös poliittinen vasemmisto ammattiliittoja myöten on lähtenyt ansiotuloverovouhkaamiseen - aivan, ainahan puhutaan ansiotuloveroista. Nykyisessä kilpailukykysopimusväännössäkin ammattiliitoista osa on perännyt sopimuksen kyytipojksi ansiotuloveron alennuksia. Ansiotulovero on yleensä pääosassa myös työllisyyspolitiikasta puhuttaessa.
Haukumme väärää puuta
Asetetaanpa nyt asiat kuitenkin mittasuhteisiinsa: Ansiotuloverolla kerätään valtion kassaan karkeasti noin 5-6 miljardia euroa. Arvonlisäverokertymä on tähän verrattuna noin kaksinkertainen, eivätkä siihen edes kuulu eri ympäristö- ja haittaverot. Suomi on siis tasaveromaa, ja se on ollut sitä jo kauan - itse asiassa yhdeksänkymmentäluvun laman aikana tehty verouudistus laittoi tämän kehityksen liikkeelle, ja tasavero ALV otettin käyttöön 1994, EU:n vuoksi tietenkin. ALV:llä oli toki edeltäjä, liikevaihtovero, jonka laskutapa oli monimutkaisempi.
1990-luvun verouudistuksen suurimpia neronleimauksia oli pääomatuloverojen eriyttäminen omaksi verokseen. Tuolloinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen on myöhemmin kertonut saaneensa paljon puheluita sijoittajilta ja yrittäjiltä, jotka kehuivat verouudistusta, jonka jälkeen on tuloja kierrättämällä pystytty välttelemään veroja. Viinasen mukaan tämä ei ollut tarkoitus, mutta mikä sitten? Kai niin sivistynyt mies on aikanaan tiennyt, mihin järjestelmän monimutkaistaminen johtaa.
Yksinkertainen on kaunista
Mikä Suomea estää yksinkertaistamasta verotustaan? Kaiken järjen mukaan niin oikealla kuin vasemmallakin tahdottaisiin mahdollisimman yksinkertaista tuloveroa, jonka kautta verotettaisiin niin yritysten omistajat, pääomatulon saajat ja palkollisetkin. Voisimme luopua kokonaan pääomatuloverosta, mikseipä yhteisöverostakin - yrityksestä ulos otettu osinkohan on tuloa. Me kaikki, niin oikealla kuin vasemmallakin, voisimme keskittyä vetämään köyttä siitä, kuinka suuri tämä kyseinen tulovero korkeimmillaan on, ja kuinka korkea on se progressio
Mahdollisimman yksinkertainen verotushan on mitä toimivinta markkinataloutta - monimutkainen verotus kun kohtaantuu ennustamattomin tavoin ja vääristää markkinoita. Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, jossa suuryritys kiertää yhteisöveroa manipuloimalla ulkomaisen tytäryhtiönsä kautta tuloksensa negatiiviseksi - samalla pienemmät suomalaiset yritykset maksavat veronsa tunnollisesti. Itse asiassa rehellinen yrittäjä maksaa veroja vieläpä moneen kertaan yhteisöveroina, pääomatuloveroina jne.
Tuloksena ei voi olla muuta kuin se, että ulkomaiset suurfirmat syövät suomalaisen työvoiman ja tappavat yritykset ennen kuin niitä kuuluisia innovaatioita ehtii edes syntyä. Samalla kansalaiset alkavat vihata verottajaa, mikä on tietysti hyvinvointivaltion kannalta vaarallista. Joskus minusta tuntuu siltä, että joko päättäjämme eivät tästä välitä, tai sitten tämä on jopa tarkoituksellista. Muutoin ei ole mahdollista, että Suomen verotusta on viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan sotkettu sen sijaan, että sitä olisi viilattu koko ajan täydellisemmäksi.
Muuten olen sitä mieltä, että EU:sta ja eurosta on erottava.