Markka-aikana laman sattuessa kohdalle markka devalvoitiin, tai kelluva markka devalvoitui itsestään. Euroaikana tämä ei ole enää mahdollista. Kukaan ei ole näköjään miettinyt sitä, miten laman kohdalle osuessa tulisi menetellä, kun ollaan yhteisvaluutassa. Ja tässä sitä sitten on maattu taantumassa ennätysmäiset kahdeksan vuotta kykenemättä korjaamaan tilannetta.
Tässä ei ole mitään järkeä. Eikä siinäkään, että hallitus pyytää työntekijäjärjestöjä neuvottelemaan yhteisen edun nimissä itselleen sopimuksia, jotka heikentäisivät niiden jäsenten etuja. Hallituksella pitäisi olla jokin oma yksinkertainen keino, jolla se voisi säätää Suomen talouden parametreja suhdanteiden mukaan.
Markkaan ja devalvoitumismahdollisuuteen palaaminen olisi tietenkin yksi toimiva keino. Mutta entä jos hallitus haluaa pysyä eurossa? Yksi yksinkertanen keino olisi se, että hallitus antaisi tarvittaessa työnantajille luvan laskea palkkoja vaikkapa prosentin verran. Tällaisia minisäätöjä voisi sitten tehdä aina suhdannepoliittisen tilanteen mukaan - myös ylöspäin.
Jos jatkamme yhteisvaluutassa, jotain tällaista tarvitaan. Uusia ehdotuksia kaivataan.
Nykyisen kaltainen neuvottomaksi jääminen ei ole järkevää. Suomi tarvitsee uuden suhdannepolitiikan hoitoon sopivan työkalupakin.
