Viimeinen vuosi on ollut todellista vastakkainasettelun aikaa. Me vastaan Ne -ajattelu on kukoistanut ja turvasumutteet saapuneet citymarkettiin. Olet joko rajakki tai suvakki, jonkun puolella tai jotakuta vastaan.
Mutta. Mitäpä, jos kokeilisitkin hengittää välillä? Tämän päivän nettimäyhääminen ja aggressiivinen keskustelukulttuuri ei auta asioita. Lisäksi kun asioiden sijaan keskitytään siihen, että vastustaja on suvakkivajakkihuora/rasistikusipää, on meillä ongelma. Sillä miten kyseinen litania liittyy siihen, mistä yritettiin puhua? Useimmiten ei mitenkään.
On helppoa huutaa keuhkojensa täydeltä ja mäyhätä vastustajalle, kunnes tämä kyllästyy tai pahoittaa mielensä. Oikeasti keskusteleminen ja asioiden selvittäminen olisi paljon vaikeampaa. Kuitenkin näissä kahdessa metodissa ja niiden lopputulemassa on tärkeä ero: toinen saattaa edistää asioita, toinen takaa vastakkainasettelun säilymisen. Voit itse päätellä, kumpi tekee kumpaa.
Asioiden rauhallinen keskusteleminen ja neuvotteleminen saa vastapuolen ymmärtämään asiasi huomattavasti paremmin. Huutamalla ja kiukuttelemalla harvoin saa asioita etenemään ja toimimaan.
Näin ollen, pyyntö jokaiselle, joka tämän näkee; seuraavan kerran kun vastapuoli alkaa ottaa päähän ja on selvästikin tyhmä ja väärässä, odota hetki. Hengitä syvään. Onko vastapuoli todella väärässä, vai onko hän vain eri mieltä juuri sinun kanssasi? Hengitä uudelleen. Voitko keskustella ihmisen kanssa ilman, että se menee riidaksi? Jos et, laita tietokone tai puhelin pois ja lähde vaikka ulos. Netissä tappeleminen ei muuta mitään. Se ei edistä asiaasi, vaan pilaa vaan sinulta hyvän illan.
Jos taas voit keskustella asiasta järjellä: Tee se! Perustele toinen puoli pyörryksiin, keskustele niin pitkään kuin jaksat. Silloin sinä edistät hyvää keskustelukulttuuria. Ja vielä viimeinen asia: jos toinen osapuoli huutaa kuin hyeena, anna asian olla. Kyseinen ihminen ei siinä vaiheessa ole enää vastaamisen arvoinen.
Hengittäkää ihmiset, ilma ei lopu kesken!
(Tiedän, että suurin osa ihmisistä tietää asian. Mutta silti, pieni muistutus on aina paikallaan)