SEDÄT VÄHEKSYVÄT MEDIAN TYTTÖJÄ?
Etelähämäläisen paikallislehden nuori naistoimittaja on pahoittanut mielensä koska ”sedät” yrittävät sulkea nuorten naisten suut väheksymällä näiden ammattitaitoa. Kirjoituksessaan toimittaja todistelee nuorten naisten pätevyyttä eri aloilla samalla itse väheksyen setien kykyä arvostella yleensä mitään. Eli klassinen vastakkainasettelu vastaan sedät ja tytöt, joka voisi olla yhtä hyvin nuoret ja vanhat, vassarit ja oikeistolaiset, suvakit ja rasistit, persut ja punavuoren kososet.
Sedät ovat merkittävä median kuluttajaryhmä. Merkittävämpi kuin trenditietoiset nuoret, joiden mielenkiinto riittää kardashiaanien lisäksi silmäillä ehkä Fingerporia. Sedät toivovat uutisia, huolella tehtyä taustatyötä ja asioiden analysointia. Juuri teini-iän ylittäneiden elämäntuskaa tihkuvat tilitykset, ”mitä mielä juuri minä olen maailmantilanteesta” ja ”miltä minusta tuntui kävellä toinen rinta paljaana muotinäytöksessä” eivät ehkä täytä niitä laatuvaatimuksia, joita sedät ovat odottaneet maksaessaan kolmesataa euroa lehden vuositilauksesta.
Nuoruus eikä sukupuoli ole este ammatitaidolle eikä analyyttiselle ajattelulle. Tosin setäikäisenä muistan senkin ajan, jolloin joukoittain nuoria tyttöjä ja poikia kirjautui yliopistoissa ennen ensimmäistäkään opintosuoritusta SOL:n riveihin ja lähti tehtaisiin opettamaan rasvakourasetiä näkemään miten heidän tulee elää elämäänsä. Nykyisinkin jonkinmoista arvelua medioihin kirjoittelevien tyttöjen objektisuudesta tuo tieto, että media-alan opiskelijoista huomattavasti muuta kansakuntaa isompi osa äänestää valtiollisessa vaaleissa vasemmistoliittoa ja vihreitä.
Elämäni varrella olen törmännyt lukuisiin opiskeluaikoinaan ”tulisia toveriterveisiä” Tiedonantajassa toisilleen lähettäneisiin, joiden punaväri on tyystin haalistunut näkymättömiin urakehityksen myötä. Sen, minkä he tannoin ehdottoman todeksi todistivat, kieltävät nyt silmäänsä räpäyttämättä kolme kertaa. Mutta kuten kallonkutistajat sanovat: Ihmisten tulee saada elää nuoruuden kuohunnan läpi keski-iän seesteisyyden kautta vanhuden viisauteen. Tosin setämiehenä ei oikein haluaisi maksaa rahaa siitä, että saa lukea tyttöjen mutkikkaita mielenliikkeitä, joiden uutisarvo on vallan vähäinen.
Minä voin kirjoittaa setämäisessä plogissani täysin henkilökohtaisia näkemyksiä, piittaamatta siitä, onko mikään muuta kuin näkemääni ja kokemaani. Kenenkään kun ei näistä tarvitse maksaa. Jos itseään media-alan ammattilaisena pitävä saa kritiikkiä kirjoituksistaan - vaikkakin vain sediltä - tulisi hänen siirtyä ploginpitäjäksi ellei palaute maistu. Jospa siinä elämäntuskakin seestyisi.