Istuinpa tässä taannoin kuumana kesäpäivänä
kirjaston kahvilassa syömässä salaattia ja lukemassa
Kirjastolehteä kaikkien päässäni surisevien ajatusten kera.
Biotalousbuumi, metsähakkuut ynnä muut hallituksen hakkuut
kaula kerrallaan, lukeminen ja ihmisten perustarpeet sekä oikeudet
jne jne...
Ajatusteni sinkoillessa pitkin kahvilan seiniä käänsin
lehden sivua ja päädyin lukemaan Peikko Pitkäsen kirjoittaman,
varsin hellyttävän artikkelin lontoolaisesta miehestä joka
kunnosti vanhan punaisen puhelinkopin kirjastoksi kadunvarteen.
(artikkeli nettiversiona:
http://kirjastolehti.fi/artikkelit/artikkeli/680/brittiklassikon-uusi-elama/?category=5 )
Yhtäkkiä huomasin yhden jos toisenkin mieltymykseni ja päässä
kaihertavan ajatukseni loksahtavan kohdalleen.
Minäkin tahdon oman pienen kirjaston!
Tai oikeastaan tahdon sellaisia kaikkialle, joka paikkaan,
kaikkien niiden lakkautettujen kyläkirjastojen "tilalle"!
Suomalainen arkkitehtuuri nykyisellään on kuitenkin saakelin rumaa
ja epäekologista ja puhelinkopitkin taitavat olla romurautaa ollut jo kauan...
Piskuinen kirjasto pitää ehdottomasti rakentaa hampusta!
Ensin idea piti kuitenkin esitellä eräälle joka sen osaisi toteuttaa.
Tottakai, koska osaa piirtää ja rakentaa mitä vain.
Ja keksipä hän vielä puhelinkoppia paremman, täkäläisiin maisemiin
soveltuvan mallinkin.
Siitä se sitten lähti.
Jotain missä pääsin ainakin omassa mielessäni jossei muuten,
yhdistämään rakkauteni lukemiseen ja kirjoihin, metsän puihin,
hamppuun ja monen monituiseen muuhun.
Suuri kiitos Hra Rakentajalle <3
Kas tässä se on, viime viikkojen projektin tuotos:
HAMPPUMAITOLAITURIKIRJASTO!