"Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä." Ihmisoikeudet määrittelevät ihmisyyden, oikeuden elää maailmassa, jossa kaikilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet elää hyvä elämä.
Jokaisessa meissä on pahuutta. Sitä on sisällämme pieninä palasina, enemmän tai vähemmän heikkoina hippuina, joista paineen alla, murtumisen hetkenä tai yllyttävien olosuhteiden johdosta kasvaa pahoja tekoja. Suojanamme on silloin luonne. ”Identiteetin taju on moraalisesti lautautunutta kun se ei ole vain tyyli- tai persoonallisuuskysymys, vaan luonteeltaan jotakin syvenpää. Ihmisen luonne muodostuu, kuten Aristoteles huomasi, osaltaan yksittäisistä päätöksistä ja teoista. Toistettuina niistä tulee tapoja, jotka muodostuvat osaksi luonnetta” kuten Jonathan Glover teoksessaan Ihmisyys, sanoo. Luonne määrittelee tekojen luonteen. Luonne on enemmän kuin mielen osoittamaa teknistä ja tiedollista osaamista. Luonne sulkee sisäänsä hyvä tahdon ja tuo sen hienovaraisesti julki. Luonteen kehittämien edellyttää ihanteiden olemassaoloa. Onko niitä uudessa opetussuunnitelmassa?
Ihmisyydessä on kysymys siitä, mikä on ihmisessä arvokkainta? Arvokkain taas tarkoittaa ihmisyydessä ominaisuutta, jota on syytä tukea ja vahvistaa niin kotona kuin koulussakin. Silloin avautuu eteemme universaalit hyveet ja vahvuudet, ihanteet, joista rakentuu kasvatuksessa ”kaivertuneena” ihmisen luonteen eettis-moraaliset resurssit.
Ihmisyys on jotakin joka kulkee aina mukanamme kuten aktiivisuus ja passiivisuus. Ihmisyydessä ei ole kyse siitä mikä on, vaan siitä, mikä pitää olla, kuten filosofi Sven Krohn sanoo. Tähän kulminoituu koulun opetus-suunnitelmalliset ihmisyyteen liittyvät kasvattavat tehtävät. Ihmisen ihmisyys kulminoituu hänen luonteessaan. Se on ihmisyysmerkki, joka on kaiverrettu; se on omistuskirjoitus, piirre, tyyli, omistus.
Ihmisyys on eettisyysominaisuus, joka on universaali idea hyveistä ja vahvuuksista, ja jotka vaikuttavat pienissä ja suurissa asioissa tapahtumien kulkuun - niin kiusaamiseen kuin myötätuntoonkin.
Luonne sanan etymologia juontuu kreikan sanasta χαρακτήρ, joka tarkoittaa kaiverrusta, ´kharatto´eli kaivertaa. Luonne on siis ikään kuin kaiverrettu ihmiseen, kasvatuksen ja kokemuksen kautta muodostunut pysyvä piirteiden kokonaisuus. Luonne on sielunelämän perusominaisuuksien kokonaisuus, karakteri, yksilön kaikkien kehittyneiden ja kehittymättä jääneiden luontumusten kokonaisuus; suppeammassa merkityksessä erotukseksi temperamentista yksilön omalaatuisuus hänen toimintaansa ja tahtoansa ajatellen. Luonne on siis luonteeltaan omistuksellinen. Se on myös erheistä ja poikkeamisista huolimatta yhä uudelleen suunnan löytävä suunnistaja.
Luonne on siis ikään kuin kaiverrettu ihmiseen, kokemuksen kautta muodostunut pysyvä piirteiden kokonaisuus. Luonne on se erityisjärjestys, johon ihmisen energiat ovat asettuneet hänen tavoitellessaan päämääriään. Se säätelee hänen toimintansa näiden päämäärien mukaan, ja me sanomme ihmisen toimivan ”vaistomaisesti”, kun hän käyttäytyy luonteensa edellyttämällä tavalla. Niinpä niistä suhteista, jotka ovat ominaisia meille yksilöinä suhteessa toisiin yksilöihin, on tarkoituksenmukaista käyttää nimitystä luonne.
Luonne kehittyy alun perin suojelemaan ihmistä ulkomaailman aiheuttamilta turhautumisilta ja tasapainottamaan ympäristön vaatimusten ja sisäisten viettitarpeiden välistä ristiriitaa. Luonteemme näkyy mielenliikkeissä, asenteissa, ajattelussa, tunteissa ja kaikessa käyttäytymisessämme. Se ilmenee myös kehomme asennoissa, liikkeissä ja liikkumattomuudessa. Luonteen ilmeneminen on olemukseltaan kokonaisvaltaista. Luonne on konatiivinen; se viittaa ihmisen tahtoon, tahtopuoleen, hyvään tahtoon. Se on ajattelu-, toiminta- ja suhtautumistapa todellisuuteen. Luonteen ilmenemisessä oma-aloitteisuus ja omavastuisuus on keskeistä ("itsensä johtamista").
Luonne on voimakkaasti tahto- ja tunnetekijöiden ohjaama elämäntapa, jossa taloudellinen menestys ja riskit ovat myös sidoksissa osaamiseen ja kyvykkyyteen. Luonne persoonallisuuden tasolla on synnynnäisen ja opitun yhteisvaikutusta, kuten ihmisen persoonallisuus ja älykkyys yleisemminkin. Luonne on sekä luovuutta että uutteruutta, se on jatkuvassa testissä kanssa-käymisessä toisten ihmisten kanssa. Jokaisella on yhdistelmä henkilökohtai-sia, sosiaalisia ja ryhmäpohjaisia luonteenpiirteitä. (Ron Kurtus 2007.) Luonteen ja käyttäytymistapojen takaa ihminen löytää jotakin uutta ja alati muuttuvaa. Todellinen minä, itse, on aina jossakin määrin tuntematon ja yllätyksellinen. Parhaillaan mediassa käydään keskustelua koulusta ja sinnikkyydestä, joka on vain yksi ihmisen vahvuuksia katalysoivista vahvuuksista, luonteenpiirteist. Todellinen tahto, ydinihmisen tahto, voimistuu vastuksessa sanoo Sven Krohn. Suomalainen koulu on kaukana ns. universaalista luonnekoululiikkeestä, joka leviää epidemian tavoin muualla maailmalla. Kysymys on siitä, valitsemmeko havahtumisen ja heräämisen vai jatkammeko nukkumista.
Juhani Räsänen
Kasvatustieteen maisteri
Syvien vahvuuksien koulu
Järvenpää