Asema-aukio, Helsinki, 10. syyskuuta 2016.
Jotakin oli meneillään. Nimittäin mielenilmaus.
Mielenilmauksen järjestäjätaho kävi poliisille ilmi vasta tapahtuman jälkeen, koska ryhmä ei poliisin mukaan ollut yksilöinyt itseään tapahtumasta ilmoittaessaan.
Videoaineistoa itse tapahtumasta on saatavilla - erityisesti järjestön itsensä kuvaamana.
Järjestävän ryhmän oma video päättyy kuvaan, jossa maassa makaavaa ja verta vuotavaa miespuolista henkilöä yritetään auttaa. Videon viimeinen, musta plankki sisältää vain yhden sanan: AKTIVOIDU.
Maassa makaavaksi väitetty mies kuolee aivoverenvuotoon viikkoa myöhemmin, 16. syyskuuta 2016.
Tämän tietävät kaikki sosiaalista mediaa ja tiedotusvälineiden verkkojulkaisuja seuraavat ihmiset.
Tapahtuman herättämät reaktiot ovat sen sijaan poikenneet melko vahvasti toisistaan.
Ja se ei ole kaunista kerrottavaa.
Siksi en kerrokaan sitä kaikkea. Yritän vain kuvata ääripäiden ääripäiden mielipiteet, ja sen jälkeen jätän asian hautumaan sekä itselleni että satunnaisille lukijoilleni.
Pahoinpitelyn (joka julkisten tietojen mukaan on tallentunut ainakin valvontakameralle; mutta en sano vielä edes "kuolemantuottamuksen") tuomitsevassa leirissä viitataan siihen, että yleisötapahtuma oli avoin. Myös yleisön ja ohikulkijoiden oli siis mahdollista ilmaista mielipiteensä.
Tapahtuneen tuomitsevassa ryhmässä kerrotaan myös, että sanaharkka oli johtanut nyttemmin kuolleen provokaatioon, jossa hän oli sylkäissyt maahan tapahtumanjärjestäjien lipun edessä.
Provokaation jälkeisistä tapahtumista tuomitseva leiri on on kertonut, että mielenilmauksen järjestäjiin kuuluva henkilö oli juossut kymmenen metrin takamatkalta sylkäisijän kimppuun ja potkaissut tätä rintakehään, jolloin sylkäisijä oli kaatunut maahan ja lyönyt päänsä.
Sairaalatarkistuksen, kotiuttamisen ja vajaan viikon kotona olemisen jälkeen sylkäisijä oli tullut huonovointiseksi, palautettu sairaalaan - ja siellä hän kuoli 16. syyskuuta 2016.
Tasapuolisuuden nimissä minun täytyy tietysti kertoa myös, mitä mielenilmauksen järjestäjät ja heidän kannattajansa ovat kertoneet.
Tapahtuma oli itsessään rauhallinen ja viranomaisten hyväksymä. Poliisia ei tarvittu paikalle.
Mielenilmauksen järjestäjät saivat esittää oman näkemyksensä maahanmuuttoon liittyvistä asioista.
Paikalle ilmaantui muutaman nuoren miehen ryhmä, joka alkoi solvata mielenilmaukseen osallistuvia järjestäjiä. Solvaamisen jälkeen yksi miehistä sylkäisi päin mielenilmaukseen osallistujia.
Yksi lipunkantajista (tai heidän lähellään olevista) juoksi sylkijän perään ja tönäisi häntä, jonka jälkeen sylkäisijä kopautti päänsä katuun.
Sylkeminen on niin hävytön teko, että sylkijälle on syytäkin antaa välitön kurinpalautus.
Satunnainen töniminen voi aiheuttaa sen, että tönitty lyö päänsä katuun.
Pään katuun lyöminen ei ole selitys siihen, että ihminen sattumalta kuolee noin viikkoa myöhemmin.
Päänsä katuun lyönyt sylkijäprovokaattori oli huumeidenkäyttäjä.
****
Yritän tässä kirjoituksessani kuvata (ja tiedän jo epäonnistuvani siinä aika raskaasti) sitä keskustelua, jota nyky-Suomessa käydään.
Erityisesti, kun keskustelemme koko ajan kärjistyvistä maahanmuuttoon liittyvistä asioista, toivoisin edes jonkun pidemmälle ajattelevan ihmisen huomaavan sen, että vaikka kaikki "ei-suomalaiset" poistuisivat vaikkapa vuoden vaihteessa maastamme, ei menisi helmikuun alkuun saakka ennen kuin olisimme hankkineet itsellemme toiset halveksittavat ja vihattavat.
Utopiaa ei ole.