Heinäsirkka (Caelifera) on hyönteisiin luikeutuva kasvinsyöjiä. Heinäsirkat suosivat paikkoja, joissa niillä on paljon syötävää, kuten niittyjä ja metsiä. Jotkut heinäsirkkalajit syövät vain tietyntyyppisiä kasveja, toiset lajeista ovat kaikkiruokaisia.
Jo raamatussa varoitellaan heinäsirkoista. Siellä kirjoitetaan muun muassa näin: "Kun aamu tuli, oli itätuuli tuonut heinäsirkat mukanaan. Ne levittäytyivät koko Egyptiin ja laskeutuivat sankkoina parvina kaikkialle maahan. Sellaista heinäsirkkojen paljoutta ei ole koskaan ennen ollut eikä ole enää koskaan tuleva. Ne peittivät maan pinnan ja maa oli niitä mustanaan. Ne söivät kaiken maassa kasvavan ja kaikki puiden hedelmät, kaiken, mitä rakeilta oli säästynyt. Missään koko Egyptissä ei jäänyt vihreyttä puihin eikä maahan."
Heinäsirkoille on tyypillistä, että ne siirtyvät paremman elintasoin perässä paikasta toiseen. Ne siirtyvät aina sitä mukaan, kun vanha maa on kaluttu puhtaaksi, uuteen paikkaan, jossa saavat syödäkseen ja elääkseen. Ne levittäytyvät uusille alueille massiivisina parvina, valtavina joukkioina, joita on lähes mahdoton torjua tai pysäyttää. Käytännössä, jos sellainen epäonni maanomistajaa kohtaa, että heinäsirkkaparvi laskeutuu hänen viljelemilleen viljavainioille, voi hän kaiken toivon heittää. Sato on pilalla ja vuosi on kärvisteltävä köyhyyden ikeessä.
Jotenkin minulla tulee nykyisestä maahanmuuton aallosta mieleen heinäsirkat, jotka vaeltavat parvina ja etsivät epätoivoisina parempaa elintaosa ympäri Eurooppaa. Toki se ei ole heidän vikansa, koska he tekvät sitä elääkseen, kuten kuka tahansa itsestään ja läheisistään välittävä tekisi, mutta suuri kysymys kuuluukin, miten käy sen onnettoman viljelijän, joka hikeään valuttaen on elantonsa eteen kasvattanut ja varjellut leipäviljojaan kuin viimeisiään ja pistänyt kaikkensa likoon ruokkiakseen omiansa?
Onko tässä edessä se klassinen tarina Saarijärven Paavosta, "Pane leipään puolet petäjäistä"... :
"Saarijärven salomailla asui tilallansa hallaisella Paavo, perkas, hoiti ahkerasti maataan; mutta Jumalalta kasvun toivoi."
Vaimoineen ja lapsineen hän siinä niukkaa leipäänsä söi hiess’ otsan, ojat kaivoi, kynti, touon kylvi. Tuli kevät, hanki suli mailta, myötänsä vei puolet orahista; tuli kesä, raekuuro kulki, kaatoi maahan puolet tähkäpäistä; tuli syksy, kaikki ryösti halla. Tukkaa riistäin Paavon vaimo lausui:
»Paavo parka, kovan onnen lapsi, sauvaan tartu, Herra meidät hylkäs; miero raskas, raskahampi nälkä.»
Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:
»Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra. Pane leipään puolet petäjäistä; kaksin verroin minä ojaa kaivan, mutta Jumalalta kasvun toivon.»
Pantiin leipään puolet petäjäistä, kaksin verroin ojaa kaivoi Paavo. Lampaat myi ja siement’ osti, kylvi. Tuli kevät, hanki suli mailta, mutt’ ei orahia vesi vienyt; tuli kesä, raekuuro kulki, kaatoi maahan puolet tähkäpäistä; tuli syksy, kaikki ryösti halla. Rintoihinsa lyöden vaimo lausui:
»Paavo parka, kovan onnen lapsi, kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs; tuska kuolla, tuskempi tok’ elää.» Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: »Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.
Pane toinen puoli petäjäistä, ojat kahta suuremmat ma kaivan, mutta Jumalalta kasvun toivon.»
Pantiin toinen verta petäjäistä, kahta suuremmat loi ojat Paavo, karjan myi ja siement’ osti, kylvi. Tuli kevät, hanki suli mailta, mutt’ ei orahia vesi vienyt; tuli kesä, raekuuro kulki, mutt’ ei kaatunutkaan kaunis olki; tuli syksy, halla kultaviljan koskematta korjaajalle säästi.
Silloin Paavo polvistuen lausui:
»Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.»
Paavon vaimo polvistuen lausui:
»Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.»
Mutta miehellensä virkkoi vaimo:
»Paavo, Paavo, riemull’ ota sirppi,
nyt jo meillä alkaa ilon päivät,
nyt jo syrjään petäjäinen silkko,
nyt ma rukihisen leivän leivon.»
Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:
»Vaimo, vaimo, sit’ ei kuri kaada,
veljeään ken hädässä ei hylkää.
Pane leipään puolet petäjäistä,
veihän naapurimme touon halla.»
Pekolainen voisi tähän runoilla: Edessäkö on nyt hetki, että päättyi tämä retki?.» Ja suomalainen pistää leipään puolet petäjäistä!