Kasvikunta on vuosimiljoonien aikana kerännyt biomassaansa sitoutunutta energiaa, joka on paineolosuhteista riippuen muuntunut öljyksi, kivihiileksi tai maakaasuksi. Nyt kun biotalouden nimissä ollaan painopistettä Suomessa muuttamassa olemassa olevan kasvavan biomassa polttoon energiatarpeita tyydyttämään, pitää samalla kysyä miksei samantien pyritä käyttämään kasvikunnan energiatalouden mekanismeja käyttäviä teknisiä järjestelmiä.
Kasvit osaavat seurata auringon liikkeitä ja kääntää vastaanottimina toimivat lehtensä optimaaliseen asentoon. Niissä on toimiva biokemiallinen prosessi joka tuottaa ravinteita joita syömällä me eläinkunnan edustajat helposti pysymme hengissa. Energian varastointi tapahtuu kuljetusketjun päässä suojaisassa paikassa varressa tai juurimukuloissa. Varastojen purku ja lataus onnistuu sopivien ympäristöstä tulevien signaalien perusteella lämpötilan ja muiden vuoden kiertoon liittyvien signaalien perusteella.
Jos nyt ei poltettaisi kaikkia metsiä oksineen ja juurakoineen, tuottaen näin enemmän hiilidioksidia ja muita palamisesta syntyviä kaasuja, vaan rakennettaisiinkin suoraan mekaaninen lämpötekninen farmi joka keräisi auringon lämpöä kesäkauden, käytettäisiin se kemiallisessa prosessissa akuissa jotka on prosessi kääntämällä purettavissa lämpöä tuottaen. Kallista, kyllä, tehokasta, ei. Täytyy siis todeta että ihmisellä lajina asiat on enemmän hukassa ja osaamisessa parannettavaa kuin kasveilla, ainakin toistaiseksi. Eli jos nyt kuitenkin tässä kehitysvaiheessa vaan polteltaisiin niitä fossiilisia tarkassa valvonnasa ja tutkittaisi asiaa todellisia bioenergian koelaitoksia rakentamalla. Ja kiitettäisi kasvikuntaa hyvästä työstä tähän asti.