Olen hieman huvittuneena seurannut median hehkutusta uuden sote-ratkaisun syntymisestä. Nyt se vihdoin syntyi - vuosien yrittämisen jälkeen! Tottakai asia on valtavan tärkeä, eikä päätöksen synnyttämisestä tällä kertaa dramatiikkaa puuttunut. Isoihin otsikoihin oli aihetta. Mutta kuitenkin. Viime vaalikaudella perustuslakivaliokunnasta asioita seuranneena ihmettelen, että onko ihmisen muisti todellakin näin lyhyt. Oltiinhan viime vaalikaudellakin ainakin kolme kertaa tilanteessa, jossa kauhean vääntämisen jälkeen vihdoin ja viimein saatiin "se historiallinen" sote-ratkaisu aikaiseksi. Milloin se oli Orpon työryhmä, milloin puoluejohtajien parlamentaarinen ryhmä jne. On näitä päätöksiä, isoja otsikoita ja hurraa –huutoja nähty ennenkin.
Nyt se varsinainen testi alkaa. Onko Sipilän johdolla todellakin saatu aikaseksi sellainen sote-ratkaisu, joka kestää perustuslaillisen tarkastelun ja joka pystytään viemään lukuisien laki- ja asetusmuutosten kautta käytännön toiminnaksi. Sellaiseksi, joka auttaa Suomea kestävyysvajeen nujertamisessa, tuottaa kansalaisille sote-palveluja kustannustehokkaasti ja kansalaisten yhdenvertaisuutta vahvistaen ja samalla purkaa väliportaan hallintohimmeleitä. Valtavan isoja asioita on edelleen auki, liittyen rahoitukseen, demokratian toteutumiseen päätöksenteossa sekä kuntien tehtävien ja talouden uudelleen järjestämiseen. Itse näen yhtenä tärkeimmistä uudistuksen osa-alueista kehysbudjetoinnin toteuttamisen. Meidän on tulevaisuudessa pystyttävä valtakunnallisella tasolla päättämään, kuinka iso osa yhteiskunnan varoista kaadetaan pohjattomaan kaivoon nimeltä erikoissairaanhoito. Se kaivo todellakin on pohjaton ja taistelu toivoton. Ilman pitävää valtakunnallisen tason budjettikontrollia erikoissairaanhoito syö yhteiskunnan voimavarat siltä kehittämiseltä, jolla pitäisi rakentaa kansakunnan tulevaisuutta.
Pidetään peukkuja, ettei vuoden päästä taas juhlita historiallisen sote-päätöksen syntymistä!